Chris Froome

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Christopher Froome)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chris Froome
Chris Froome Critérium du Dauphiné'ssa 2013.
Chris Froome Critérium du Dauphiné'ssa 2013.
Henkilötiedot
Koko nimi Christopher Froome
Syntynyt20. toukokuuta 1985 (ikä 38)
Kansalaisuus  Kenia
 Yhdistynyt kuningaskunta
Pyöräilijä
Joukkue Israel-Premier Tech
Laji maantie
Rooli ajaja
Ajajatyyppi yleisajaja
Ura
Amatöörijoukkue(et)
2007 Konica Minolta
Ammattilaisjoukkue(et)
2008–2009
2010–2020
2021–		 Barloworld
Team Sky / Team Ineos
Israel Start-Up Nation / Israel-Premier Tech
Suurimmat voitot

Ranskan ympäriajo 2013, 2015, 2016, 2017, 7 etappia
Espanjan ympäriajo 2011, 2017, 5 etappia
Italian ympäriajo 2018, 2 etappia
Tour de Romandie 2013, 2014
Critérium du Dauphiné 2013, 2015, 2016

Tiedot päivitetty: 2. tammikuuta 2023

Aiheesta muualla
www.chris-froome.com
Mitalit
Maa:  Iso-Britannia
Miesten pyöräily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Lontoo 2012 aika-ajo
Pronssia Pronssia Rio de Janeiro 2016 aika-ajo
Maantiepyöräilyn MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Bergen 2017 aika-ajo
Maa:  Kenia
Afrikan kisat
Pronssia Pronssia Alger 2007 maantieajo

Christopher "Chris" Froome (s. 20. toukokuuta 1985 Nairobi) on kenialaissyntyinen maantiepyöräilijä[1], joka on edustanut Britanniaa vuodesta 2008 lähtien[2]. Hän aloitti pyöräilyuransa maastopyöräilijänä Etelä-Afrikassa. Ammattilaisuransa hän aloitti Barloworldissa 2008–2009, edusti Team Sky / Team Ineosia vuosina 2010–2020 ja Israel Start-Up Nation / Israel-Premier Techiä vuodesta 2021 lähtien. Hän on voittanut Ranskan ympäriajon neljä kertaa, vuosina 2013, 2015, 2016 ja 2017, Espanjan ympäriajon 2011 ja 2017 sekä Italian ympäriajon 2018.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010–2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Froome voitti Espanjan ympäriajossa 2011 Pena Cabargan nousuun päättyneen 17. etapin kukistettuaan loppukirissä Juan José Cobon[3]. Froome sijoittui kokonaiskilpailussa alun perin toiseksi 13 sekuntia Cobolle hävinneenä[4]. Cobo menetti kuitenkin voittonsa dopingrikkomuksen vuoksi 2019, ja Froome nousi kokonaiskilpailun voittajaksi[5]. Ranskan ympäriajossa 2012 hän voitti La Planche des Belles Fillesin nousuun päättyneen 7. etapin ennen Cadel Evansia ja Bradley Wigginsiä.[6] Kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi kolme minuuttia 21 sekuntia maanmiehelleen ja tallitoverilleen Bradley Wigginsille hävinneenä.[7] Lontoon olympialaisten aika-ajossa hän sai pronssia Wigginsin ja Tony Martinin jälkeen.[8]

Froome voitti 2013 Tour de Romandien 54 sekunnin erolla Simon Špilakiin[9] ja Critérium du Dauphinén 58 sekuntia ennen Richie Portea[10]. Ranskan ympäriajon hän voitti neljän minuutin 20 sekunnin erolla Nairo Quintanaan[11]. Hän siirtyi kokonaiskilpailun johtoon voitettuaan Pyreneillä ajetun kahdeksannen etapin 51 sekunnin erolla tallitoveriinsa Richie Porteen[12]. Hän voitti myös Mont Ventoux'lle päättyneen 15. etapin 29 sekunnin erolla Nairo Quintanaan[13] sekä Alpeilla ajetun aika-ajoetapin yhdeksän sekuntia ennen Alberto Contadoria[14].

2014–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Froome voitti Tour de Romandien jälleen 2014 kukistettuaan Simon Špilakin 28 sekunnilla[15]. Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän sijoittui toiseksi minuutin ja 10 sekuntia Alberto Contadorille hävinneenä[16]. Hän voitti 2015 Critérium du Dauphinén kymmenen sekunnin erolla Tejay van Gardereniin[17]

Froome piti Ranskan ympäriajossa 2015 johtajan paitaa neljännellä etapilla[18]. Hän siirtyi kokonaiskilpailun johtoon uudelleen, kun kilpailua johtanut Tony Martin joutui keskeyttämään kuudennen etapin jälkeen[19], ja piti johtonsa kilpailun loppuun saakka[20]. Hän voitti La Pierre Saint Martinin nousuun päättyneen kymmenennen etapin karattuaan irtiottoon 6,5 kilometriä ennen maalia[21]. Hän voitti kokonaiskilpailun minuutin ja 12 sekunnin erolla Nairo Quintanaan. Hän voitti myös mäkikirikilpailun yhdentoista pisteen erolla Quintanaan.[22]

Froome voitti 2016 Critérium du Dauphinén 12 sekuntia ennen Romain Bardet'ta[23]. Ranskan ympäriajossa hän voitti Pyreneillä ajetun kahdeksannen etapin siirtyen samalla kokonaiskilpailun johtoon. Hän voitti myös 18. etapin, mäkisessä maastossa ajetun aika-ajon. Kokonaiskilpailun hän voitti neljän minuutin ja viiden sekunnin erolla Bardet'hen.[18] Olympialaisissa 2016 Froome sai jälleen aika-ajossa pronssia[24]. Espanjan ympäriajossa hän voitti Pena Cabargaan päättyneen 11. etapin ja aika-ajona ajetun 19. osuuden[18]. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi minuutin ja 23 sekuntia Nairo Quintanalle hävinneenä[25].

Ranskan ympäriajossa 2017 Froome siirtyi kokonaiskilpailun johtoon oltuaan viidennellä etapilla kolmas. Hän menetti johtopaikkansa 12. etapin jälkeen, mutta otti sen takaisin kaksi etappia myöhemmin.[18] Hän voitti kokonaiskilpailun lopulta 54 sekunnin erolla Rigoberto Urániin[26]. Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän siirtyi johtoon oltuaan kolmannella etapilla kolmas. Hän voitti Cumbre del Soliin päättyneen yhdeksännen etapin ja Logroñoon päättyneen aika-ajoetapin.[18] Hän voitti kokonaiskilpailun kahden minuutin ja 15 sekunnin erolla Vincenzo Nibaliin[27]. Saman vuoden Bergenin MM-kilpailuissa hän saavutti aika-ajossa pronssia.[18]

Italian ympäriajossa 2018 Froome voitti Monte Zoncolanille päättyneen 14. etapin kuuden sekunnin erolla Simon Yatesiin.[28] Bardonecchiaan päättyneen 19. etapin hän voitti 80 kilometrin irtioton jälkeen kolmen minuutin erolla Richard Carapaziin.[29] Kokonaiskilpailun hän voitti 46 sekunnin erolla Tom Dumouliniin.[30] Hänestä tuli kolmas pyöräilijä, joka on voittanut kolme peräkkäistä suurta ympäriajoa. Aiemmin samaan olivat pystyneet Eddy Merckx 1972–1973 ja Bernard Hinault 1982–1983.[31] Saman vuoden Ranskan ympäriajossa hän sijoittui kolmanneksi.[18]

Froome loukkaantui vakavasti kaaduttuaan kovassa vauhdissa ja törmättyään seinään ennen vuoden 2019 Critérium du Dauphinén neljättä etappia. Hän mursi lantionsa, oikean reisiluunsa, kylkiluitaan ja oikean kyynärpäänsä.[32] Hän palasi kilpailuihin helmikuussa 2020, mutta ei ole voittanut onnettomuutensa jälkeen yhtään kilpailua.[18]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: Cycling Archives[1]

2005
Mauritiuksen ympäriajo, 2. etapin voitto
2006
Mauritiuksen ympäriajo, kokonaiskilpailun sekä 2. ja 3. etapin voitto
2007
Afrikan kisat, pronssia maantieajossa
Japanin ympäriajo, 6. etapin voitto
Giro delle Regione (alle 23-v.), 5. etapin voitto
2009
Giro del Capo II, voitto
2010
Kansainyhteisön kisat, viides aika-ajossa
2011
Espanjan ympäriajo, kokonaiskilpailun voitto, 17. etapin voitto, 10. etapilla (aika-ajo) toinen
Tour of Beijing, kokonaiskilpailussa kolmas
2012
Critérium du Dauphiné, kokonaiskilpailussa neljäs
Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailussa toinen, 7. etapin voitto, 9. etapilla (aika-ajo), 11. etapilla, 17. etapilla ja 19. etapilla (aika-ajo) toinen
Olympialaiset, aika-ajon pronssia
Espanjan ympäriajo, kokonaiskilpailussa neljäs, 6. etapilla toinen, 3. etapilla ja 11. etapilla (aika-ajo) kolmas
2013
Omanin ympäriajo, kokonais- ja pistekilpailun[33] sekä 5. etapin voitto
Tirreno–Adriatico, kokonaiskilpailussa toinen, 4. etapin voitto
Critérium International, kokonaiskilpailun ja 3. etapin voitto
Tour de Romandie, kokonaiskilpailun ja prologin voitto
Critérium du Dauphiné, kokonaiskilpailun ja 5. etapin voitto
Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailun voitto, mäkikirikilpailussa toinen, 8., 15. ja 17. (aika-ajo) etapin voitto, 11. etapilla (aika-ajo) toinen, 20. etapilla kolmas
MM-kilpailut, joukkueaika-ajossa pronssia
UCI World Tour, kokonaiskilpailussa toinen
2014
Omanin ympäriajo, kokonaiskilpailun ja 5. etapin voitto
Katalonian ympäriajo, kokonaiskilpailussa kuudes
Tour de Romandie, kokonaiskilpailun ja 5. etapin (aika-ajo) voitto
Critérium du Dauphiné, pistekilpailun sekä 1. (aika-ajo) ja 2. etapin voitto
Espanjan ympäriajo, kokonaiskilpailussa toinen, 6., 16., 18. ja 20. etapilla toinen[18]
2015
Vuelta a Andalucía, kokonais- ja pistekilpailun[34] sekä 4. etapin voitto
Tour de Romandie, kokonaiskilpailussa kolmas
Critérium du Dauphiné, kokonaiskilpailun sekä 7. ja 8. etapin voitto
Ranskan ympäriajo, kokonais- ja mäkikirikilpailun voitto, 10. etapin voitto, 3. etapilla toinen, 19. etapilla kolmas[18]
Espanjan ympäriajo, 9. etapilla toinen
2016[18]
Herald Sun Tour, kokonais- ja mäkikirikilpailun sekä 4. etapin voitto
Tour de Romandie, 4. etapin voitto
Critérium du Dauphiné, kokonaiskilpailun ja 5. etapin voitto
Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailun voitto, 8. etapin ja 18. etapin (aika-ajo) voitto, 11. etapilla ja 13. etapilla (aika-ajo) toinen
Olympialaiset, aika-ajon pronssia, maantieajon 12:s
Espanjan ympäriajo, kokonaiskilpailussa toinen, 11. etapin ja 19. etapin (aika-ajo) voitto, 10. etapilla kolmas
UCI World Tour, kokonaiskilpailussa kolmas[35]
2017[18]
Critérium du Dauphiné, kokonaiskilpailussa neljäs
Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailun voitto, 5., 9., 17. ja 20. (aika-ajo) etapilla kolmas
Espanjan ympäriajo, kokonais-, piste- ja yhdistelmäkilpailun voitto[36], mäkikirikilpailussa kolmas, 9. etapin ja 16. etapin (aika-ajo) voitto, 11. etapilla toinen, 3. etapilla kolmas
MM-kilpailut, aika-ajossa pronssia
UCI World Tour, kokonaiskilpailussa toinen[35]
2018[18]
Italian ympäriajo, kokonais- ja mäkikirikilpailun voitto, 14. ja 19. etapin voitto
Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailussa kolmas, 20. etapilla (aika-ajo) toinen, 11. etapilla kolmas
2022
Ranskan ympäriajo, 12. etapilla kolmas

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Chris Froome cyclingarchives.com. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Chris Froome closes gap to Juan José Cobo with audacious double attack guardian.co.uk. 7.9.2011. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Froome outduels Cobo on Peña Cabarga cyclingnews.com. 7.9.2011. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)
  4. ↑ Sagan steals final stage from pure sprinters cyclingnews.com. 11.9.2011. Viitattu 16.9.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Cobolta vietiin titteli – Chris Froome kruunattiin vuoden 2011 Espanjan ympäriajon voittajaksi msn.com. 18.7.2019. Viitattu 6.2.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Froome bags a stage win in Tour de France cyclingnews.com. 7.7.2012. Viitattu 7.7.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Ranskan ympäriajossa tehtiin brittihistoriaa - Wiggins ykkönen yle.fi. 22.7.2012. Viitattu 22.7.2012.
  8. ↑ Tour-voittaja räjäytti pankin - Britannian kultatilastoon täytettä 1.8.2012. Yle Urheilu. Viitattu 1.8.2012.
  9. ↑ Froome wins Tour de Romandie cyclingnews.com. 28.4.2013. Viitattu 29.4.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Froome seals final overall victory at Risoul cyclingnews.com. 9.6.2013. Viitattu 15.6.2013. (englanniksi)
  11. ↑ Froome enjoys his first Tour de France victory cyclingnews.com. 21.7.2013. Viitattu 21.7.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Ensimmäinen vuoristoetappi nosti Froomen Tourin kärkeen yle.fi. 6.7.2013. Viitattu 7.7.2013.
  13. ↑ Froome runttasi Mont Ventoux'n valloittajaksi yle.fi. 14.7.2013. Viitattu 14.7.2013.
  14. ↑ Pyörän vaihto kannatti – Froome aika-ajon ykkönen yle.fi. 17.7.2013. Viitattu 18.7.2013.
  15. ↑ Tour de Romandie: Froome dominates the final time trial cyclingnews.com. 4.5.2014. Viitattu 6.5.2014. (englanniksi)
  16. ↑ 2014 » 69th Vuelta a España (2.UWT) procyclingstats.com. Viitattu 15.9.2014. (englanniksi)
  17. ↑ 2015 » 67th Critérium du Dauphiné (2.UWT) procyclingstats.com. Viitattu 18.6.2015. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e f g h i j k l m Christopher Froome procyclingstats.com. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Martin keskeytti Ranskan ympäriajon yle.fi. 10.7.2015. Viitattu 14.7.2015.
  20. ↑ Classifications letour.com. Arkistoitu 6.7.2015. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  21. ↑ Froome toisti voittotaktiikkansa – Contador romahti vuoristoetapilla yle.fi. 14.5.2015. Viitattu 14.5.2015.
  22. ↑ Chris Froome wins Tour de France 2015 cyclingnews.com. 26.7.2015. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  23. ↑ 2016 » 68th Criterium du Dauphiné (2.UWT) procyclingstats.com. Viitattu 14.6.2016. (englanniksi)
  24. ↑ Men's Individual Time Trial Rio 2016. Arkistoitu 26.8.2016. Viitattu 10.8.2016.
  25. ↑ 2016 » 71st Vuelta a España (2.UWT) General Classification procyclingstats.com. 12.9.2016. (englanniksi)
  26. ↑ 2017 » 104th Tour de France (2.UWT) General Classification procyclingstats.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
  27. ↑ 2017 » 72nd Vuelta a España (2.UWT) General classification procyclingstats.com. Viitattu 12.9.2017. (englanniksi)
  28. ↑ 2018 » 101st Giro d'Italia (2.UWT) Stage 14 » San Vito al Tagliamento › Monte Zoncolan (186k) procyclingstats.com. Viitattu 24.5.2018. (englanniksi)
  29. ↑ Giro d'Italia stage 19: Chris Froome steals maglia rosa with 80km solo attack cyclingnews.com. 25.5.2018. Viitattu 27.5.2018. (englanniksi)
  30. ↑ Giro d'Italia: Chris Froome takes a third straight Grand Tour victory cyclingnews.com. 27.5.2018. Viitattu 27.5.2018. (englanniksi)
  31. ↑ Chris Froome polki harvinaisiin saavutuksiin yle.fi. 27.5.2018. Viitattu 28.5.2018.
  32. ↑ Vakavasti loukkaantunut Chris Froome puoli vuotta sivussa pyöräilykisoista yle.fi. 13.6.2019. Viitattu 2.1.2023.
  33. ↑ Points classification cyclingnews.com. 16.2.2013. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  34. ↑ Points classification cyclingnews.com. 23.2.2015. Viitattu 24.2.2015. (englanniksi)
  35. ↑ a b WorldTour Ranking uci.ch. Viitattu 26.10.2017. (englanniksi)
  36. ↑ Combination Classification cyclingnews.com. 11.9.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Chris_Froome&oldid=21504352”