Cascata delle Marmore

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cascata delle Marmore

Cascata delle Marmore on roomalaisten tekemä vesiputous. Se on 165 metriä korkea, ja yksi Euroopan korkeimmista, sekä korkein ihmisen tekemä vesiputous koko maailmassa. Sen kolmesta osasta ylin on korkein, 83 metriä.

Cascata delle Marmore sijaitsee 7,7 km Ternistä, Umbrian provinssissa Italiassa.

Putoukseen tuleva vesi tulee Velino-joesta (loppu joesta virtaa vesivoimalan läpi), kuljettuaan Piediluco-järven kautta. Putous laskee laaksoon yhdistyen Nera-jokeen. Putous on ajoittain päällä, ajoittain suljettu tietyn aikataulun mukaan, jotta molemmat niin turistit kuin voimala olisivat tyytyväisiä. Turistit yrittävät olla paikalla ennen kuin sulut avataan, nähdäkseen äkkinäisen voimakaan vesisyöksyn.

Putoukset nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa ajasta vesi johdetaan vesivoimalaan, jolloin putouksissa on vain pieni noro vettä. Piediluco järveä käytetään patoamisaltaana. Galieton sähkölaitos (rakennettu 1929) on arkkitehtuullisesti kiinnostava. Sen kapasiteetti on noin 530 MW. Turistien ja sähkölaitoksen tarpeiden tyydyttämiseksi on tehty aikataulu milloin kumpaankin virtaa vesi. Ensiksi kuuluu varoitusääni, sitten sulkuportit avataan ja muutamassa minuutissa pieni noro on muuttunut täysikokoiseksi joeksi syöksyen kalliolta alas.

Normaalisti putous on päällä keskiyön ja klo 13 välillä ja uudelleen 16-17. Pääsymaksu pyydetään vierailijoilta, jotka pyrkivät putouksen lähialueille.

Polku putousten vieressä mahdollistaa vierailijoiden patikoida putouksen huipulle ja takaisin. Matkan varrella on tunneli, joka vie tähtitorniin putousten lähellä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velino virtaa Rietin lähistöllä. Antiikin aikoihin joen ympärillä olleiden kosteikkojen uskottiin aiheuttavan sairauksia (luultavasti malariaa), joten poistaakseen uhan, vuonna 271 eaa. roomalainen konsuli Manlius Curius Dentatus määräsi rakennettavaksi kanaalin, jotta vesi Velinosta valuisi alas laaksoon luonnollista kalliomuodostelmaa pitkin Marmoren lähellä ja laskisi Neraan. Tosin ratkaisu aiheutti toisen ongelman. Kun Velino tulvi, sen tulvavesi uhkasi Neran kautta Terniä ja sen asukkaita. Tilanne hiersi kahden kaupungin välejä niin paljon, että Rooman senaatti puuttui asiaan 54 eaa. Cicero edusti Terniä ja Aulus Pompeius Pietiä. Silti mitään ei saatu aikaan, ja tilanne pysyi samana useita vuosisatoja.

Kanaalin huoltamattomuuden vuoksi virtaus väheni, kunnes kosteikkoja alkoi jälleen syntyä. Vuonna 1492 paavi Gregorius XII määräsi uuden kanaalin rakentamisen korjatakseen virtausta.

Vuonna 1545 paavi Paavali III määräsi jälleen uuden kanavan rakennettavaksi. Ideana oli saada aikaan säännöllinen hallinta virtauksesta. Kanaalin valmistuttua 50 vuotta myöhemmin paavi Klemens VIII nimesi kanaalin itsensä mukaan.

Seuraavan kahden vuosisadan ajan kanava oli ongelmallinen alapuolella olevalle laaksolle, kun Nera usein tulvi. Vuonna 1787 paavi Pius VI määräsi jälleen korjaustyöt, jotka muokkasivat kanaalin sellaiseksi, jollainen se on vielä nykyäänkin. Korjaustyöt ratkaisivat viimeinkin suurimman osan ongelmista.

Vuonna 1896 Ternin uudet teräsmyllyt alkoivat hyödyntää yhden kanavan virtausta. Seuranneina vuosina alettiin virtausta hyödyntää sähkön tuottamisessa.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cascata delle Marmore.