Carrhaen taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carrhaen taistelu
Osa Rooman-Parthian sotia
Päivämäärä:

53 eaa.

Paikka:

Carrhae

Lopputulos:

Parthialaisten täydellinen voitto.

Osapuolet

Rooman tasavalta

Parthia

Komentajat

Marcus Licinius Crassus

Surena

Vahvuudet

44 000–52 000

10 000

Tappiot

4 000 haavoittunutta, 20 000 kuollutta ja 10 000 vankia

pienet

Rooman–Parthian sodat
Carrhaen taistelu - Rooman–Parthian sota 40 eaa.–33 eaa. - Neron sota - Trajanuksen sota - Lucius Veruksen sota - Septimius Severuksen sota

Koordinaatit: 36°52′N, 39°02′E

Marcus Licinius Crassus

Carrhaen taistelu käytiin prokonsuli Marcus Licinius Crassuksen johtamien roomalaisten ja kenraali Surenan johtamien parthialaisten välillä nykyisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa 53 eaa. Carrhae oli yksi roomalaisten suurimmista tappioista.

Crassus oli saanut prokonsulina provinssikseen Syyrian ja hän päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen aloittamalla sodan Parthiaa vastaan. Vaikka roomalaisilla oli suuri ylivoima, eivät he pystyneet lyömään parthialaisia, joista suurin osa oli kevyttä ratsuväkeä. Parthialaiset saattoivat ampua jousillaan roomalaisten tiheisiin riveihin. Kun roomalaiset yrittivät hyökätä, perääntyivät parthialaiset samalla ampuen. Tämän jälkeen parthialaisten katafrakti-ratsuväki löi joukosta erkaantuneet roomalaiset.

Taistelun aikana Crassus jäi parthialaiskenraali Surenan vangiksi. Tämä nöyryytti Crassusta ja lopulta teloitutti hänet. Sen jälkeen hänen päänsä lähetettiin Parthian kuninkaan Orodes II:n nähtäväksi.

Pliniuksen mukaan taisteluun osallistunut ja vangiksi joutunut roomalaislegioona karkasi ja katosi. Parthialaiset lähettivät vangitun legioonan sotavankeina Pohjois-Afganistaniin. Matkalla he karkasivat ja perustivat Gobin autiomaan lähelle Kiinaan Lijiangin kaupungin, joka on Rooma Kiinaksi. Ajan kiinalaislähteet kuvailevat kaupungin asukkaita pitkiksi, vaaleahiuksisiksi ja sinisilmäisiksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kadonnut roomalaislegioona. Tieteen Kuvalehti Historia, , 2009. vsk, nro 9, s. 19.