Carl Magnus Engman
| Carl Engman | |
|---|---|
Valtiopäivämies  |
|
|
porvarissäädyn edustaja Porvoon valtiopäivillä 22. maaliskuuta – 19. heinäkuuta 1809.
|
|
 Suomen lähetyskunnan edustaja |
|
|
porvarissäädyn edustaja Suomen pietarin lähetyskunnassa Joulukuun aikana 1808 – noin. 31. tammikuuta 1809.
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1778 Oulu |
| Kuollut | 22. maaliskuuta 1852 (73 vuotta) Oulu, Suomen suuriruhtinaskunta |
| Kansalaisuus | Ruotsi 1778– , Suomi 1809– |
| Ammatti | (laivanvarustaja), laivanrakennusteollisuuden toimiala |
| Arvonimi | kauppaneuvos 1810 |
| Vanhemmat | Isä; Karl (Carl) Fredrik Engman ja Elisabet Cajanus |
| Puoliso | Maria Beata Candelberg |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Kunniamerkit | lähetyskunnan mitali |
Carl "Karl" Magnus Engman, ven. Карл Магнус Энгман, (18. elokuuta 1778 Oulu – 22. maaliskuuta 1852 Oulu[1]) oli suomalainen kauppias, kauppaneuvos ja laivanvarustaja,[2] hän toimi muun muassa Pietarin Suomen lähetyskunnassa 1808[3] sekä vuoden 1809 Porvoon valtiopäivä edustajana.[1][4]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carl Magnus Engmanin isä Carl Friedrich Engman oli vuosina 1770–1795 pääasiassa osaomistajana kahdessatoista eri puolilla Eurooppaa liikennöineessä aluksessa. Uppsalassa opiskellut Engman jatkoi isänsä kuoltua 1795 tämän toimintaa. Laivanvarustajana hän omisti yksin prikit Beatan (rakennusvuosi 1799) ja Favoriten (1815), fregatit Palemon (1806), Pompejin (1808), Voltairen (1810), Atlaksen (1811), Cendrillonin (1811), Superben (1814) ja Sultanin (1815) sekä brigantiini Novo Conton (1807), kuunari Fredrikan (1809) ja kaljaasi Sofia Elisabetin (1809). Lisäksi hänellä oli osaomistuksia muista laivoista. Useimmat laivoista veivät tervaa ja puutavaraa Oulusta Ruotsiin ja Englantiin ja palasivat usein suolalastissa.[2]
Vuonna 1809 Engman valittiin Oulun raatimieheksi, ja hänelle myönnettiin seuraavana (1810) kesäkuussa kauppaneuvoksen arvo. Engman osallistui myös Porvoon valtiopäiville 1809 Oulun ja Kajaanin kaupunkien edustajana. Engmanin liiketoimet ajautuivat muun muassa Suomen sodan vuoksi alamäkeen 1810-luvun lopulta alkaen ja hän luopui laivoistaan. Oulun vuoden 1822 palo aiheutti Engmanille suuria menetyksiä ja hän luopui porvarinoikeuksistaan joitakin vuosia ennen kuolemaansa.[2]
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keisari Aleksanteri I:n lähetyskunnan muistomitali, jul. 17. marraskuuta 1808.[5][6][7]
Arvonimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kauppaneuvos (1810)[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansallisarkiston astia, Viipurin palovakuutusarkisto, Carl Engman.[8]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ a b c d Turunen, Harri: Kauppaneuvos Carl Magnus Engman (1778–1852). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
- ↑ 1886 Välloflige borgareståndets protokoller vid land..., s. 408 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 25.2.2024.
- ↑ Emanuel Thelningin maapäivämaalaus ja Porvoon tapahtumat - PDF Free Download docplayer.fi. Viitattu 5.1.2023.
- ↑ Suomen lähetyskunnan kunniamerkki (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 5.1.2023.
- ↑ Lähetyskunnan talonpoikaismitali (pdf) acrobat.adobe.com. Viitattu 5.1.2023.
- ↑ Hae aineistoja - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia astia.narc.fi. Viitattu 2.3.2024.
| ||||||||||
|
