Carl Gustaf von Schantz

Carl Gustaf von Schantz (23. syyskuuta 1896 – 28. heinäkuuta 1954) oli suomalainen radioalan pioneeri ja radiotehtailija.

Schantz kävi Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon ja vuonna 1914 hän matkusti Saksaan opiskellakseen kipinäsähkötystä. Hän ehti oleskella Saksassa muutamia kuukausia ja oli juuri päässyt opiskelemaan Darmstadtin teknilliseen korkeakouluun kun ensimmäinen maailmansota alkoi ja Schantz joutui palaamaan Suomeen. Hän jatkoi ominpäin radioalan opiskelua ja Suomen sisällissodan aikana huhtikuussa 1918 hänestä tuli Valkoisen kaartin radio-osaston johtaja. Toukokuun alussa hän rakensi Teknilliselle korkeakoululle langattoman lennättimen lähetysaseman. Toukokuun 1918 lopulla valkoisten Pohjois- ja Etelä-Suomen armeijat radio-osastoineen yhdistettiin ja Schantz toimi sitten radiolaboratorion johtajana joulukuuhun 1918 saakka. Schantz valmisti Ruotsalaiselle normaalilyseolle teslakoneen sekä langattoman lennättimen lähettimen ja vastaanottimen. Hän rakensi myös sähkö- ja radioalan opetusvälineitä Koulutarpeiden keskusliikkeelle ja kirjoitti Nuori Voima-lehteen nimimerkillä S:z.

Schantz toimi sittemmin AEG:n radio-osaston päällikkönä, kauppalaivojen radiosähköttäjäkurssien opettajana ja vuodesta 1945 Elektro Oy:n toimitusjohtajana. Hän perusti yhdessä Fenno Radion perustajiin kuuluneen Eric Lindenin ja Alfred W. Nymanin kanssa vuonna 1926 Suomen Langaton Lennätin ja Puhelin-nimisen yhtiön, joka asensi, korjasi ja valmisti lennätin- ja puhelinputkilähettimiä sekä valmisti myös radiovastaanottimia. Ensimmäisen radiopuhelinaseman yhtiö asensi Suomen Höyrylaiva Oy:n S/S Aegir-laivaan. Schantz rakensi myös Viipuriin pystytetyn yleisradiolähettimen, joka siirrettiin myöhemmin Sortavalaan. Yhtiö meni konkurssiin 1931.