Cam Connor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cam Connor
Henkilötiedot
Syntynyt 10. elokuuta 1954 (ikä 59)
Winnipeg, Manitoba, Kanada
Kansalaisuus Kanada
Pelipaikka laitahyökkääjä
Pituus 188 cm
Paino 91 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1974–1983
Seurat Flin Flon Bombers (WCJHL),
Phoenix Roadrunners (WHA),
Houston Aeros (WHA),
Montreal Canadiens (NHL),
Edmonton Oilers (NHL),
New York Rangers (NHL),
New Haven Nighthawks (AHL),
Springfield Indians (AHL),
Tulsa Oilers (CHL)
NHL-varaus 5. varaus, 1974
Montreal Canadiens
Stanley Cup
Stanley Cup winner.gif Montreal Canadiens 1979

Cameron Duncan Connor (s. 10. elokuuta 1954 Winnipeg, Manitoba, Kanada) on entinen kanadalainen jääkiekkoilija. Hän oli rooliltaan tappelija[1] ja pelasi WHA:ssa 274 ottelua ja NHL:ssä 89 ottelua.

Junioriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Connor pelasi junoriurallaan WCHL:n Winnipeg Jetsissä kausilla 1971–1972 ja 1972–1973 yhteensä 19 peliä. Kaudeksi 1973–1974 hän siirtyi saman liigan Flin Flon Bombersiin, jossa hän pelasi 65 peliä, teki tehopisteet 47+44 ja otti 376 jäähyminuuttia. Kauden päätteeksi hänet valittiin WCHL:n vuoden tulokkaaksi. The Hockey News arvosti hänet vuoden 1974 NHL:n varaustilaisuuden 17. lupaavimmaksi pelaajaksi.[2] Connorin varasi kesällä 1974 NHL:n Montreal Canadiens (vuorolla 5) ja WHA:n Phoenix Roadrunners (vuorolla 31).[3]

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Connor päätti aloittaa ammattilaisuransa Phoenixissa. Hän pelasi seurassa kaksi kautta ja yhteensä 130 ottelua. Ensimmäisellä kaudellaan 1974–1975 hän oli osan kaudesta sivussa murtuneen jalan vuoksi. Lokakuussa 1976 Phoenix myi Connorin Houston Aerosiin, jossa Connor pelasi kaksi seuraavaa kautta. Ensimmäisellä kaudella hän teki ammattilaisuransa parhaat tehopisteet 35+32. Toisella kaudella (1977–1978) hän mursi vasemman kätensä ja käsi jouduttiin leikkaamaan.[3] Houston lopetti toimintansa saman kauden jälkeen. Winnipeg Jets osti Connorin WHA-oikeudet, mutta Connor väitti olevansa vapaa pelaaja, sillä hän halusi siirtyä NHL:ään.[2]

Lopulta NHL hyväksyi Connorin siirtymisen kilpailevasta liigasta, ja hän teki sopimuksen Montreal Canadiensin kanssa. Connor sai kaudella 1978–1979 vähän peliaikaa Montrealissa. Hän pelasi kuitenkin kahdeksan peräkkäistä ottelua, kun joukkueen maalivahti Ken Dryden sai vakuutettua valmentaja Scotty Bowmanin Connorin tarpeellisuudesta.[2] Connor pelasi runkosarjassa kuitenkin vain 23 ottelua. Pudotuspeleissä hän pelasi kahdeksan ottelua. Hän teki ainoastaan yhden maalin, mutta se oli tärkeä voittomaali toiselle jatkoajalle menneessä ottelussa Toronto Maple Leafsia vastaan. Kesken pudotuspelien Connor sairastui ruokamyrkytykseen, joka pakotti hänet vuodelepoon usean päivän ajaksi. Ruokamyrkytys heikensi hänen selkälihaksiaan, ja muuttui lopulta suolistotulehdukseksi. Kauden päätteeksi Montreal ilmoitti, että Connorilla ei ollut tulevaisuutta joukkueessa.[3]

Connorin suolistotulehdus jatkui läpi kesän aina seuraavan syksyn harjoitusleirille saakka ja esti häntä pelaamasta kauden alussa. Kesän aikana Edmonton varasi hänet NHL:n laajennusvaraustilaisuudessa. Montreal teki ennen tilaisuutta neljän NHL:ään liittyvän WHA-joukkueen kanssa sopimuksen, jonka mukaan jokainen WHA-joukkue saisi tietyn pelaajan, jos se jättäisi Montrealin muut suojaamattomat pelaajat rauhaan. Edmonton sai Connorin. Connor pelasi Edmontonissa 38 peliä, mutta maaliskuussa 1980 Edmonton myi hänet yhdessä varausvuoron kanssa New York Rangersiin, ja sai vaihdossa Don Murdochin. Vuoden 1980 pudotuspeleissä Connor pelasi vain kaksi ottelua, kunnes loukkasi ranteensa ja joutui olemaan loppukauden sivussa. Hän pysyi seuran organisaatiossa kauteen 1982–1983 asti, mutta pelasi NHL:ssä yhteensä vain 28 runkosarjanottelua ja 12 pudotuspeliä.[3]

Connor pelasi viimeisen ammattilaiskautensa 1983–1984 CHL:n Tulsa Oilersissa, joka lopetti toimintansa kesken kauden helmikuussa 1984. Tämän jälkeen joukkue pelasi runkosarjan loppuun (ainoastaan vieraspelejä), selvisi pudotuspeleihin ja voitti lopulta koko liigan mestaruuden Adams Cupin.[2]

Connor palasi takaisin Edmontoniin jääkiekkouransa jälkeen, ja siirtyi tietokonekonsulttialalle. Hänestä tuli DKW Systemsin haarakonttorin johtaja.[2]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM            
1971–72 St. Boniface Saints MJHL 32 4 10 14 97
Winnipeg Jets WCJHL 5 0 4 4 4
1972–73 St. Boniface Saints MJHL 29 11 8 19 161
Winnipeg Jets WCJHL 14 3 1 4 35
1973–74 Flin Flon Bombers WCJHL 65 47 44 91 376 7 4 9 13 28
1974–75 Phoenix Roadrunners WHA 57 9 19 28 168 5 0 0 0 2
1975–76 Phoenix Roadrunners WHA 73 18 21 39 295 5 1 0 1 21
1976–77 Houston Aeros WHA 76 35 32 67 224 11 3 4 7 47
1977–78 Houston Aeros WHA 68 21 16 37 217 2 1 0 1 22
1978–79 Montreal Canadiens NHL 23 1 3 4 39 8 1 0 1 0 Stanley Cup
1979–80 Edmonton Oilers NHL 38 7 13 20 136
Houston Apollos CHL 5 1 1 2 20
New York Rangers NHL 12 0 3 3 37 2 0 0 0 2
1980–81 New York Rangers NHL 15 1 3 4 44
New Haven Nighthawks AHL 61 33 28 61 243 4 0 2 2 4
1981–82 Springfield Indians AHL 78 17 34 51 195
New York Rangers NHL 10 4 0 4 4
1982–83 New York Rangers NHL 1 0 0 0 0
Tulsa Oilers CHL 3 2 2 4 0
1983–84 Tulsa Oilers CHL 64 18 32 50 218 6 1 1 2 34

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wha - 10.20.75 - SI Vault vault.sportsillustrated.cnn.com. CNN. Viitattu 4. joulukuuta 2008. (englanniksi)
  2. a b c d e 1974 NHL Entry Draft - Cam Connor hockeydraftcentral.com. Viitattu 4. joulukuuta 2008. (englanniksi)
  3. a b c d Legends of Hockey
    Hockey Draft Central