Björn Damstén
Björn Gustaf Waldemar Damstén (käytti Saksassa nimeä Delmas; 23. helmikuuta 1892 Helsinki – 23. marraskuuta 1953 Helsinki)[1] oli suomalainen jääkärimajuri ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat johtaja Severin Damstén ja Jenny Hellén. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anne-Marie Frostellin kanssa, josta erosi. Toisen kerran hän avioitui 1930 Molly Martha Lindströmin kanssa.[2][3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kävi kahdeksan luokkaa Helsingin uudessa ruotsalaisessa yhteiskoulussa ja jatkoi opintojaan Böömissä Bodenbachin teknisessä korkeakoulussa sähköoppia vuosina 1912–1913 sekä Hampurin Grohnen instituutissa ja Breslaun kauppakoulussa vuosina 1913–1914. Hän oli J. C. Cronvall Oy:n palveluksessa ennen jääkärikoulutukseen lähtöään.[2][3]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin 8. marraskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan ja edelleen 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915. Hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan ja takaisin 4. komppaniaan 19. heinäkuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti Libaussa sotakoulun B-kurssin vuonna 1917.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, jonka päälliköksi hänet määrättiin 24. maaliskuuta 1918 alkaen, josta tehtävästä hänet siirrettiin komppanioineen 2. jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonaan, jossa komppanian järjestysnumeroksi tuli kolme. Hän otti osaa komppanioineen taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella ja Kuokkalassa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin päälliköksi Meripataljoonaan, jossa toimi 1. komppanian päällikkönä sekä loppuvuodesta 1918 pataljoonan komentajana. Hänet siirrettiin 31. tammikuuta 1919 Suomen valkoiseen kaartiin 1. komppanian päälliköksi ja edelleen 6. joulukuuta 1922 talouspäälliköksi Uudenmaan rykmenttiin. Hän erosi armeijasta 22. huhtikuuta 1925, Vuonna 1919 hän suoritti opintomatkat Ranskaan ja Englantiin. Armeijasta eronsa jälkeen hän matkusti Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, mistä palasi Suomeen vuonna 1928 ja astui O. Grundströn Oy:n palvelukseen, jonka jälkeen hän oli perustamassa puutavaraliike Soinne & K:nia, ollen sen yhtiökumppanina aina vuoteen 1936 asti.[2][3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan hän osallistui Intendenttitoimiston päällikkönä ja intendenttinä 1. Täydennysdivisioonan esikunnassa. Jatkosotaan hän osallistui toimistopäällikkönä Helsingin suojeluskuntapiirin esikunnassa vuoteen 1942 asti. Tämän jälkeen hän toimi liikemiehenä Helsingissä vuosina 1942–1953. Hänet on haudattu Helsinkiin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY Porvoo 1938.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
- Backström, Åke (toim.): Suomen jääkärit 1983: Lisäyksiä ja korjauksia jääkärimatrikkeliin. Genos 1983.
- Steinby, Gunnel: Journalister och publicister i svensk press i Finland under tvåhundra år: En matrikel, s. 181. Åbo 1981.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|