Bilokurakyne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bilokurakyne
Білокуракине

Bilokurakyne

Koordinaatit: 49.5264°N, 38.7357°E

Valtio Ukraina
Alue Luhanskin alue
Piiri Svatoven piiri
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 27,04 km²
Väkiluku (2021)  ([2]) 6 448


















Bilokurakyne (ukr. Білокуракине) on kaupunkityyppinen taajama Ukrainan Luhanskin alueen pohjoisosassa Svatoven piirissä.[3][1][2][4] Taajama sijaitsee Donetsin Aidar-sivujoen sivuhaaran Bilajoen varrella, noin 151 kilometriä aluekeskus Luhanskista pohjoisluoteeseen ja 53 kilometriä piirikeskus Svatoven keskustasta itäkoillisen.[1][5] Ukrainan tilastokeskus arvioi taajaman väkiluvuksi 6 448 asukasta vuoden 2021 alussa.[2] Taajamassa on sekä rautatie- että linja-autoasema.[1]

Vuonna 2001 Bilokurakynen väkiluku oli 8 010. Tuolloin 82,2 prosenttia asukkaista oli etniseltä taustaltaan ukrainalaisia ja 11,3 prosenttia venäläisiä, lisäksi oli muun muassa valkovenäläisiä, armenialaisia, puolalaisia, bulgarialaisia, moldovalaisia ja muita.[1]

Kirjallisten merkintöjen mukaan tsaari Pietari I Suuri lahjoitti seudun maat ruhtinas B. Kurakinille, joka perusti sinne pienen kylän vuonna 1700. Sen paikalla oli Kurakinin ruhtinassuvun arkistomerkintöjen mukaan asutusta jo ennestään; tuo asutus tunnettiin nimellä Otradnovo (Vidradne). [1] 1700-luvun alkupuolella kylän nimenä oli Svyato-Kurakove. Vuonna 1933 holodomorin aikana noin 1 500 ihmistä kuoli nälkään. 1937 rakennettiin Bilokurakynen kautta kulkeva Moskovan ja Donbasin välinen rautatie. Kaupunkityyppisen taajaman asema vuonna 1957. [1]

Vuosina 1923-2020 Bilokurakyne oli Bilokurakynen piirin hallintokeskus.[1] Ukrainan kesän 2020 aluehallintouudistuksessa taajama (ja aiempi piiri) liitettiin alueeltaan kasvaneeseen Svatoven piiriin.[4]

Venäjän hyökkäyssodan (2022-) aikana taajama miehitettiin melko nopeasti. Asukkaiden uutisoitiin kuitenkin osoittavan mieltään esimerkiksi 5. maaliskuuta 2022, vaatien miehittäjiä poistumaan. Miehittäjien "humanitaarista apua" ei hyväksytty. Ukrainan kansallislaulua laulettiin.[6][7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h V. F. Derjaha, M. A. Koval: Bilokurakyne (Білокуракине) Entsyklopedija Sutšasnoja Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2003. Viitattu 12.5.2022. (ukrainaksi)
  2. a b c Marija Timoninoija & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 12.5.2022. (ukrainaksi), (englanniksi)
  3. Bilokurakyne julkaistu alkujaan teoksessa Encyclopedia of Ukraine, vol. 1; digitaalisesti: Internet Encyclopedia of Ukraine, encyclopediaofukraine.com. 1984. Canadian Institute of Ukrainian Studies, University of Alberta/University of Toronto. Viitattu 12.5.2022. (englanniksi)
  4. a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 12.5.2022. (ukrainaksi)
  5. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. __. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  6. Ukrainians of occupied towns protest against Russian invaders, undermining “liberator” narrative 9.3.2022. euromaidanpress.com. Viitattu 12.5.2022. (englanniksi)
  7. "Go out from here! We stand for community, for peace, for people, for Ukraine,"–Bilokurakyne locals (Luhansk Oblast) to Russian troops. 5.3.2022. twitter.com. Viitattu 12.5.2022. (ukrainaksi),(venäjäksi)
  8. In Bilokurakyne (Luhansk Oblast), locals came against Russian occupation. 5.3.2022. twitter.com. Viitattu 12.5.2022. (ukrainaksi),(venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]