Bertrand Barère de Vieuzac
Wikipedia
Bertrand Barère de Vieuzac (10. syyskuuta 1755 Tarbes – 15. tammikuuta 1841 Tarbes) oli ranskalainen vallankumousmies, alun perin toulouselainen asianajaja; vallankumouksen puhjetessa hän oli matalan tason virkamies Tarbesissa Pyreneillä.
Barère oli perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsen. Hän perusti vallankumouksen ensimmäisen päivälehden Point du Jour (Päivän nousu).
Sittemmin hänestä tuli Konventin jäsen: hän oli taitava puhuja, joka sai liikanimen "Giljotiinin Anakreon"; tarkkaan harkitsevana juonittelijana hän pääsi keskustan johtajaksi, mikä merkitsi vaikutusvaltaista asemaa: kuningasta tuomittaessa hän oli konventin puhemies.
Barère siirtyi Vuoripuolueen riveihin kun puolue näytti voittavan; myötäili taitavasti kulloinkin voitolla ollutta ja käänsi takkinsa tuulen mukaan – kuitenkin niin nokkelasti ettei kukaan huomannut.
Barère mm. kirjoitti käytetyn kirjekuoren takapuolelle Dantonin pidätysmääräyksen, jonka sitten huomattavimmat vallankumouksen johtajat – Billaud-Varenne, Vadier, Carnot, Le Bas, Saint-Just, Couthon, Robespierre ja Barère itse – allekirjoittivat. Kuori on säilynyt Ranskan valtionarkistossa.
Barère kuului Yhteishyvän valiokuntaan ja tavallisesti esitteli sen raportit konventille; hän otti osaa Robespierren kukistamiseen ja onnistui täten säilyttämään päänsä, mutta sai karkotustuomion terrorin johtajiin kuuluvana; häntä pidettiin mitättömänä juoksupoikana, joka ei ansainnut mestausta.
Barère onnistui pakenemaan ja pääsi osalliseksi yleisestä armahduksesta; Napoleonin noustua valtaan hän sai huomata olevansa epäsuosiossa.Vuonna 1815 Barère karkotettiin maasta kuninkaanmurhaajana ja hän sai pienehkön poliisipäällikön viran Pyreneillä. Sitä hän hoiti elämänsä viimeisen neljännesvuosisadan.
Barére oli eräs niitä harvoja vallankumouksen huipun tuntumassa olleita todella päätöksentekoon osaa ottaneita vaikuttajia – kuninkaan kuolemaan tuominneen konventin istunnon puhemies – joka kuoli luonnollisen kuoleman omassa vuoteessaan. Toinen oli hänen ystävänsä Carnot, joka kuoli Saksassa hyvin arvostettuna.
Lähes kaikki muut terrorin avainhenkilöt kuolivat joko mestauslavalla, maanpakolaisena kaukana kuten Billaud-Varenne, oman käden kautta kuten Roland tai kostomurhien uhreina, kuten Lepeletier de Saint-Fargeau tai Marat.
Sairauteen menehtynyt – Aubryn mukaan juopottelulla itsensä tappanut – Mirabeau on toinen poikkeus, mutta hänhän kuolikin ennen kuin vallankumous todella pääsi vauhtiin.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Lähde: Aubry: Ranskan suuri vallankumous, osa 2
