Bertrand Barère de Vieuzac

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bertrand Barère de Vieuzac

Bertrand Barère de Vieuzac (10. syyskuuta 1755 Tarbes15. tammikuuta 1841 Tarbes[1]) oli ranskalainen vallankumousmies, alun perin toulouselainen asianajaja; vallankumouksen puhjetessa hän oli matalan tason virkamies Tarbesissa Pyreneillä[1].

Barère oli perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsen[1]. Hän perusti vallankumouksen ensimmäisen päivälehden Point du Jour (Päivän nousu)[1]. Sittemmin hänestä tuli Konventin jäsen: hän oli hurmehenkinen kaunopuhuja, joka sai terrorin aikana liikanimen "Giljotiinin Anakreon"; tarkkaan harkitsevana juonittelijana hän pääsi keskustan johtajaksi, mikä merkitsi vaikutusvaltaista asemaa: kuningasta tuomittaessa hän oli konventin puhemies.[1] Kyseessä oli sama kuningas, jolle Barère oli aikaisemmin vaatinut kultaista valtaistuinta[2]. Barère siirtyi Vuoripuolueen riveihin, kun puolue näytti voittavan. Hän myötäili taitavasti kulloinkin voitolla ollutta ja käänsi takkinsa tuulen mukaan – kuitenkin niin nokkelasti ettei kukaan huomannut.[1]

Barère muun muassa kirjoitti käytetyn kirjekuoren takapuolelle Dantonin pidätysmääräyksen, jonka sitten huomattavimmat vallankumouksen johtajat – Billaud-Varenne, Vadier, Carnot, Le Bas, Saint-Just, Couthon, Robespierre ja Barère itse – allekirjoittivat. Kuori on säilynyt Ranskan valtionarkistossa.

Barère kuului Yhteishyvän valiokuntaan ja tavallisesti esitteli sen raportit konventille; hän otti osaa Robespierren kukistamiseen ja onnistui täten säilyttämään päänsä, mutta sai karkotustuomion terrorin johtajiin kuuluvana; häntä pidettiin mitättömänä juoksupoikana, joka ei ansainnut mestausta.[1]

Barère onnistui pakenemaan ja pääsi osalliseksi yleisestä armahduksesta[1]; Napoleonin noustua valtaan hän sai huomata olevansa epäsuosiossa.[1] Vuonna 1815 Barère karkotettiin palaavien Bourbonien toimesta maasta kuninkaanmurhaajana[2]. Vuonna 1830 hän palasi ja sai pienehkön poliisipäällikön viran synnyinkaupungissaan Tarbesissa Pyreneillä[1]. Sitä hän hoiti elämänsä viimeisen vuosikymmenen.

Nimikirjoitus

Barére oli eräs niitä harvoja vallankumouksen huipun tuntumassa olleita todella päätöksentekoon osaa ottaneita vaikuttajia – kuninkaan kuolemaan tuominneen konventin istunnon puhemies – joka kuoli luonnollisen kuoleman omassa vuoteessaan. Toinen oli hänen ystävänsä Carnot, joka kuoli Saksassa hyvin arvostettuna. Lähes kaikki muut terrorin avainhenkilöt kuolivat joko mestauslavalla, maanpakolaisena kaukana kuten Billaud-Varenne, oman käden kautta kuten Roland tai kostomurhien uhreina, kuten Lepeletier de Saint-Fargeau tai Marat. Sairauteen menehtynyt – Octave Aubryn mukaan juopottelulla itsensä tappanut – Mirabeau on toinen poikkeus, mutta hän kuolikin ennen kuin vallankumous todella pääsi vauhtiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous II - Tasavallan aika, s. 573. Porvoo: WSOY, 1962.
  2. a b Aubry, Octave: Ranskan suuri vallankumous I - Kuningasvallan tuho, s. 510. Porvoo: WSOY, 1962.