Berke-kaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Berke-kaani oli Kultaisen ordan hallitsija vuosina 1257-1266, veljensä Batu-kaanin ja tämän pojan jälkeen. Berken aikana Kultaisesta ordasta tuli Pyhän maan puolustaja, kun se liittoutui mamelukkien kanssa mongoliheimolaisiaan vastaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berke oli yksi Jotshin, Tsingis-kaanin vanhimman pojan pojista. Vuonna 1235 Berke liitoutui veljiensä Ordan ja Batun kanssa ja marssi valtavan, ehkä 150 000 miestä käsittäneen armeijan kanssa Siperiasta Volgan bulgaarien ja kiptšakien maille, jotka he valtasivat. Seuraavaksi he valtasivat Venäjän ruhtinaskunnat ja hävittivät lukuisia Venäjän kaupunkeja maan tasalle. Berke seurasi Batua edelleen Eurooppaan, jossa Unkarin armeija tuhottiin Mohin taistelussa. Suurkaani Ögödein kuoltua kaaniperheen jäsenet palasivat Mongoliaan valitsemaan suurkaania, joksi Berke veljineen kannatti Batua. Sen epäonnistuttua he palasivat Venäjälle, jonne perustettiin Kultaisen ordan valtakunta. Ögödein ja Jotšin perillisten vihanpidon vuoksi Kultainen orda ei yrittänyt enää vallata Eurooppaa, vaan pyrki varustautumaan sukulaistensa hyökkäyksen varalta.

Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Batun kuoltua 1255 hallitsijana oli vähän aikaa hänen poikansa Sartak, kunnes Berke sai vallan 1257. Hän oli kyvykäs hallitsija ja onnistui ylläpitämään ja stabiloimaan vastaperustettua Kultaista ordaa, yhtä Mongolivaltakunnan neljästä osasta.

Berke kääntyi Islamiin ja hänestä tuli harras muslimi. Berke oli raivostunut Il-kaanien valtakunnan Hülegü-kaanille, joka oli hävittänyt Bagdadin ja murhannut kalifi Al-Musta'simin ja jonka aluelaajentamishalut Syyriassa ja Egyptissä uhkasivat Berken uskonveljiä. Konflikti kehittyi viimein avoimeksi sodaksi vuonna 1262. Hülegü kärsi tappion Pohjois-Kaukasuksella ja hänen joukkonsa murskattiin Terek-joella Berken veljenpojan Nogain toimesta. Hülegü kuoli vuonna 1265. Berke itse kuoli seuraavana vuonna taistellessaan Hülegün poikaa Abaqa-kaania vastaan.

Berkeä seurasi Kultaisen ordan valtaistuimelle veljenpoika Mengu-Timur, joka jatkoi Berken politiikkaa mamelukkien kanssa liittoutumisessa ja Il-kaanien valtakunnan patoamisessa. Useimmat historioitsijat uskovat, että Berken sota Hülegüa vastaan pelasti loput pyhästä maasta, kuten Jerusalemin ja Mekan Bagdadin kohtalolta.