BA-11
| BA-11 | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi | panssariauto |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa | toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Suunnittelijat |
Ižorskije zavody ZiS |
| Valmistusmäärä | 16 kpl |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 8 130 kg |
| Pääaseistus | 45 mm tykki |
| Muu aseistus | 2 × 7,62 mm DT-pikakivääriä |
| Teho | 93–99 hv |
| Toimintasäde |
316 km (tiellä) 178 km (maastossa) |
| Huippunopeus | 64 km/h (tiellä) |
BA-11 (ven. БА-11, Бронеавтомобиль 11 eli Broneavtomobil 11) oli Neuvostoliiton toisen maailmansodan aikana valmistama ja käyttämä panssariauto. BA-11 oli suurempi, raskaampi ja paremmin panssaroitu kuin vanhempi BA-10, mutta peruspiirteiltään muuten samankaltainen. Niitä valmistettiin kuitenkin vain 16 kappaletta.
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BA-11:ta suunnittelivat yhteistyössä Ižorskijen ja ZiS:n tehtaat. Pohjana toimi kuorma-autoistaan tunnetun ZiS:n ZiS-34. ZiS-34 oli lyhennetty versio ZiS-6:sta. Vanhempaan BA-10-panssariautoon verrattuna BA-11 oli suurempi ja raskaampi. Se painoi 8 130 kiloa, eli lähes kolme tonnia BA-10:tä enemmän. Sen panssarointi oli paksumpi ja sen ballistinen muotoilu oli kehittyneempi. Rungon panssari oli edestä 13 millimetriä ja sivuilta 10–13 millimetriä paksu. Pohjan panssarointi oli neljä millimetriä ja päältä kahdeksan millimetriä. Tornissa panssarointi oli edestä ja sivuilta 13 millimetriä. Moottori tuotti 93–99 hevosvoimaa ja uudessa vaihteistossa oli yhdeksän vaihdetta eteen ja kuusi taakse. Muuten BA-11 oli peruspiirteiltään hyvin samankaltainen. Kuten moniin muihinkin Neuvostoliiton panssariautoihin, BA-11:n takarenkaisiin saatiin tarvittaessa telat esimerkiksi hankalakulkuista maastoa varten. Toimintasäde oli tiellä 316 ja maastossa 178 kilometriä. Tiellä huippunopeus oli 64 km/h. Autoissa oli 71-TK-1-radio ja TPU-2-sisäpuhelin.[1]
BA-11:ta aseistuksena toimi 45 millimetriä tykki ja kaksi 7,62 millimetrin DT-pikakivääriä. Autossa saattoi olla kerrallaan 104 ammusta 45 millimetrin tykkiä varten. Tulinopeus oli noin viisi laukausta minuutissa. Pikakivääreihin autossa oli 49 lipasta. Miehistöllä oli mukanaan 20 käsikranaattia sekä esimerkiksi räjähteitä auton mahdollisen räjäyttämisen varalta, jos miehistön oli se jossakin tilanteessa hylättävä.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BA-11 hyväksyttiin Neuvostoliiton asevoimien käyttöön vuonna 1939. Niitä luovutettiin kuitenkin kaikkiaan vain 16 kappaletta. Valmistus oli hidasta, koska niiden edellä oli muiden ajoneuvojen, kuten BA-10-panssariautojen tilauksia. Vuonna 1940 valmistui dieselmoottoria käyttävä versio BA-11D. Dieselmoottorin lisäsi toimintasädettä 420 kilometriin, mutta samalla nopeus tippui 20 km/h ja paino nousi 520 kiloa. Dieselmoottoreista oli lisäksi pulaa.[1]
Panssariautojen käytöstä toisessa maailmansodassa kerrotaan hieman erilaisia versioita lähteestä riippuen. Monet lähteet mainitsevat autoja käytetyn Leningradin rintamalla, jossa ne tuhoutuivat. Eräs lähde mainitsee vain yhden auton Leningradin suunnalla, jota käytettiin aina sodan loppuun saakka. Kahdeksan muuta autoa olivat saman lähteen mukaan Kiovan sotilaspiirissä ja loput Moskovan ja Volgan sotilaspiireissä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Prenatt, Jamie: Soviet Armoured Cars 1936–45, s. 26–28. Osprey Publishing, 2020. ISBN 9781472832061. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BA-11 Wikimedia Commonsissa
