Avro Canada CF-105 Arrow

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
CF-105 Arrow
Arrow-model 001.jpg
Avro Arrow'n jäljennös.
Tyyppi Torjuntahävittäjä
Valmistaja Avro Canada
Ensilento 25. maaliskuuta 1958
Status Hanke keskeytetty 1959
Pääkäyttäjät Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat
Valmistusmäärä 6

Avro Canada CF-105 Arrow oli Avro Canadan suunnittelema deltasiipinen torjuntahävittäjä. Konetta oli tarkoitus käyttää neuvostoliittolaisten yliäänipommikoneiden torjuntaan, mikäli nämä hyökkäisivät Pohjois-Amerikkaan Kanadan ilmatilan kautta. Avro sai vuonna 1953 sopimuksen koneen suunnittelusta ja prototyypin valmistamisesta ja kaikkiaan koneita oletettiin hankittavan 500–600 kappaletta.[1] Hanke kuitenkin keskeytettiin 1959.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Avro Canada CF-100 Canuckin tuotanto oli alkanut vuonna 1952,[3] mutta Kanadan ilmavoimat alkoi liki samantien etsimään sille seuraajaa, joka kykenisi torjumaan Neuvostoliiton yliäänenopeuksisia ydinpommikoneita. Uudelta konetyypiltä vaadittiin muun muassa kykyä pystyä 2 G:n sivuttaiskiihtyvyyteen 1,5 machin nopeudessa 50 000 jalan korkeudessa täydessä asekuormassa. Vaatimuksia täyttävää lentokonetta ei ollut saatavilla Yhdysvalloista tai Britanniasta, joten hallitus päätyi antamaan 27 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen kahden prototyyppikoneen valmistuksesta Avro Canadalle. CF-105 Arrow'sta tulisi kaksipaikkainen, kaksimoottorinen joka sään hävittäjä. Kanadan ilmavoimat arvioi tarvitsevansa 500–600 Arrow'ta, korvaamaan palveluksessa olevat Canuckit ja F-86 Sabre -koneet. Yhden koneen hinnan arvioitiin olevan 1,5–2 miljoonaa dollaria.[1]

Arrow'n kehitystyötä kiihdytettiin 1955 ja hallitus teki Avron kanssa uuden 260 miljoonan dollarin sopimuksen. Sopimuksen mukaan Avro valmistaisi viisi Arrow I -konetta varustettuna Pratt and Whitney J-75 -suihkumoottoreilla, joita seuraisi 35 Arrow II -konetta Iroquois-moottoreilla, joita ei vielä tuolloin ollut saatavilla. Tavallisesti koneesta rakennettiin ensin prototyyppi lentokoneen testausta varten, jonka jälkeen rakennettiin kokoomalinja sarjatuotantoa varten. Avro päätti suorittaa testaamisen mallien avulla, ja prototyypit ja esituotantolentokoneet valmistuisivat samalta kokoomalinjalta. Tämän uskottiin säästävän sekä työssä että kustannuksissa.[1]

Arrow suoritti ensilentonsa 25. maaliskuuta 1958. Koelentäjänä toimi Virtuti Militarilla palkittu puolalainen Janusz Zurakowski, joka toisen maailmansodan aikana oli palvellut RAF:ssä hävittäjälentäjänä.[4]

Hankkeen lakkautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan hallitus teki 20. helmikuuta 1959 kiistanalaisen päätöksen Arrow-hankkeen päättämisestä, sillä pommikoneiden uhan koettiin pienentyneen ja uutena uhkana koettiin ydinohjukset. Ennen lopetuspäätöstä Arrow oli koelennoissa saavuttanut 1,98 machin nopeuden väliaikaisesti käytössä olleilla Pratt & Whitney J75 -suihkumoottoreilla. Koneen oletettiin rikkovan lentokoneiden nopeusennätyksen Iroquois-moottoreilla, joilla varustettua konetta oli tarkoitus testata vain muutamaa päivää myöhemmin. Arrow'n tulevien versioiden uskottiin pystyvän jopa 3 machin nopeuteen. Koelentäjä Jack Woodmanin mukaan kone ylitti helposti kaikki sille asetetut vaatimukset. Päätöksen yhteydessä kaikki Arrow'n prototyypit ja piirustukset määrättiin tuhottaviksi. Kaikkiaan 14 000 henkilöä menetti työpaikkansa. Päätöksen seurauksena monet hankkeen avainhenkilöt muuttivat pois Kanadasta muun muassa NASAn ja Concorde-projektin palvelukseen.[2] Hankkeen lopetuspäivä tunnetaan Kanadassa ”mustana perjantaina”.[5]

Yhdysvallat ja Kanada olivat ilmoittaneet 1. elokuuta 1957 NORADin muodostamisesta, joka yhdistäisi maiden ilmapuolustuksen yhteisen johdon alle. [6]

Pian Arrow'n hylkäämisen jälkeen Kanada hankki Yhdysvalloista Bomarc B -ilmatorjuntaohjuksia ja CF-101 Voodoo -hävittäjiä, jotka oli tarkoitus varustaa ydinaseilla. Ydinaseiden käyttö aiheutti poliittista kädenvääntöä, mikä viivytti Bomarcien suunniteltua aseistamista vuoteen 1963 ja Voodoo-hävittäjien vuoteen 1965.[7] Voodoo-hävittäjien hankintaa oli harkittu jo 1953, mutta ne oli silloin hylätty.[1] Vuonna 1969 Kanada kuitenkin päätti luopua ydinaseiden käytöstä ja Bomarc-ohjukset poistettiin palveluksesta vuoteen 1971 mennessä.[8] Voodoo-hävittäjät palvelivat Kanadan ilmavoimissa vuoteen 1987.[9]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[10]

Nuoli-minisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan kansallinen televisio CBC esitti tammikuussa 1997 kaksiosaisen minisarjan Nuoli (The Arrow). Sarjan pääosassa, hävittäjähankkeesta vastanneena Crawford Gordonina, näytteli Dan Aykroyd.[11]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Evolution Saskatchewan Council for Archives and Archivists. Viitattu 14.7.2010. (englanniksi)
  2. a b Our Collection: Avro Canada CF-105 Arrow Canadian Air & Space Museum. Viitattu 14.7.2010. (englanniksi)
  3. The Canuck Saskatchewan Council for Archives and Archivists. Viitattu 14.7.2010. (englanniksi)
  4. Taylor, Bill: Jan Zurakowski, 89: Avro Arrow pilot 13.5.2004. The Star. Viitattu 15.7.2010. (englanniksi)
  5. Destruction Saskatchewan Council for Archives and Archivists. Viitattu 15.7.2010. (englanniksi)
  6. Granatstein, J. L.: NORAD (North American Air Defence Agreement) The Canadian Encyclopedia. Viitattu 17.7.2010. (englanniksi)
  7. The Great Arrow Debate CANAV Books. Viitattu 17.7.2010. (englanniksi)
  8. Byteaux, Paul: Bomarc Missile Crisis The Canadian Encyclopedia. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  9. McDonnell CF-101B Voodoo The Canadian Museum of Flight. Viitattu 21.7.2010. (englanniksi)
  10. Sharpe, Michael: ”Avro Canada CF-105 Arrow”, Attack and Interceptor Jets, s. 33. Amber Books Ltd, 2000. ISBN 1-84013335X. (englanniksi)
  11. Johnson, Brian D. ja Harris, Jonathan: Aykroyd and the Making of The Arrow 13.1.1997. The Canadian Encyclopedia. Viitattu 14.7.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]