Armstrong Whitworth Whitley
Armstrong Whitworth A.W.38 Whitley oli Armstrong Whitworth Aircraft Companyn valmistama brittiläinen kaksimoottorinen keskiraskas pommikone, jossa oli viiden hengen miehistö. Konetta valmistettiin vuosien 1936–1942 välillä 1 814 kappaletta. Kone poistui ensilinjan pommituskäytöstä huhtikuussa 1942.[1]
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Whitley suunniteltiin spesifikaatioon B.3/34 korvaamaan 1920-luvulla suunnitellut tyypit Fairey Hendon, Vickers Virginia ja Handley Page Heyford. Kone sai Whitley-nimensä erään Coventryn esikaupungin mukaan, jossa Armstrong Whitworthin tehdas sijaitsi. Kone tarkoitettiin alusta lähtien yöpommittajaksi.
Kone otettiin tuotantoon suoraan piirustuspöydältä ensimmäisen tilauksen ollessa 80 konetta Elokuussa 1935.[1] Prototyyppi lensi Maaliskuussa 1936 moottoreinaan Hawker Siddeley X tähtimoottorit. Whitleyssä oli useita nykyaikaisia ratkaisuja. Koneen runko oli alumiini-monocoque rakenteinen ja sen päälaskuteline oli sisäänvedettävä. Miehistön tilat olivat suljetut. Potkurit olivat säädettävät. Kokeet tyypillä aloitettiin syksyllä 1936. Toiseen prototyyppiin jonka spesifikaatioksi oli kirjoitettu B.21/35 tuli tehokkaammat H S Tiger XI -moottorit ja se lensi 24.2.1937. Tämä kone kuului samalla ensimmäiseen palvelukseen tulleeseen tuotantoerään.
Palveluksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konetyyppi toimi Handley Page Hampdenin ja Vickers Wellingtonin rinnalla Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien pommituslennostojen runkona toisen maailmansodan alussa.
Whitley Mk I tuli ensimmäisenä palvelukseen 9. Maaliskuuta 1937 RAF Dishforth- yksikössä, missä se korvasi Handley-Page Heyford- koneet. RAF Leconfield -yksikön laivueet 51 ja 58 seurasivat. Näiden laivueiden 10 konetta pudottivat lentolehtisiä Bremeniin, Hampuriin ja Ruhrin alueelle 3. Syyskuuta 1939. Elokuun 25. päivä 1940 tehtiin hyökkäys Berliiniin. Italian julistettua sodan 36 konetta hyökkäsi Torinoon ja Genovaan 11. Kesäkuuta 1940. Huonon sään ja moottorivikojen vuoksi 13 konetta pääsi kohteisiin.[1] Koneesta tehtiin useita versioita ja sen varustelua paranneltiin, mutta se todettiin hitaaksi ja pommittajana vanhentuneeksi ja se poistui pommitustehtävistä Huhtikuussa 1942.
31 konetta osallistui operatiivisesta koulutusyksiköstä sekä maalinhinaus- ja ammuntakoulutusyksiköistä ns. 1000 koneen hyökkäykseen Kölniin yöllä 30. Toukokuuta 1942. Kolmen varsinaisesti palveluksessa olleen laivueen osallistuminen peruuntui koska ne siirrettiin rannikkolennostoon.[2] Eniten valmistettu versio oli Whitley Mk V, mihin myös rannikkolennoston meripartiointiin ja sukellusvenetorjuntaan muokattu, ASV Mk II -tutkalla varustettu Mk VII perustui. Tämä oli samalla Whitleyn viimeinen tuotantoversio.
Whitleyn käyttö jatkui koulutuskäytössä ja sitä käytettiin agenttien pudotuksessa miehitetyille alueille. Kone toimi myös maahanlaskujoukkojen koulutuksessa, koulutusliitokoneiden hinaajana sekä joukkojen operaatioissa. Kuuluisa on Brunevalin tutka-asemalle tehty isku, jossa liittoutuneet saivat haltuunsa natsi-Saksan Würzburg-tutkan keskeisiä osia.[3]
15 Whitley-konetta muunnettiin aseistamattomiksi rahtiversioksi ja ne siirrettiin British Overseas Aircraft Companyn nimiin. Koneita osallistui mm. Maltan huoltolentoihin toimien Gibraltarilta.
Konetyypin seuraajaksi kehitelty Armstrong Whitworth Albemarle ei ollut niin onnistunut kuin Whitley. Albemarle tosin kuljetus- ja hinauskoneen roolissa oli onnistunut paikkansa täyttämään.
Versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mk I – Tiger X -tähtimoottorit, kolmilapaiset säätöpotkurit, käsikäyttöiset konekivääritornit, kussakin yksi Vickers 7,7 mm:n konekivääri
- Mk II – Tiger VIII, jossa kaksinopeuksiset ahtimet, ensimmäiset RAF:n palveluksessa olleissa koneissa, käsikäyttöiset konekivääritornit
Sodan alkuvaiheen pommittajien päiväkäytössä kärsittyjen tappioiden jälkeen tilalle asennettiin hydraulisesti toimivat, mikä kuitenkin vaati myös moottorien vaihdon tehokkaampiin.
- Mk III – Nash & Thompson -hydraulinen keulatorni, sisäänvedettävä ala-ampumo jossa 7,7 mm:n Browning-kaksoiskonekiväärit
- Mk IV – Rolls-Royce Merlin -moottorit, taka-ampumoksi Nash & Thompson 4 x 7,7 mm:n Browning, lisätty polttoainemäärää
- V – 1145 hv Merlin, suorakulmaiset sivuvakaimet, ilmalla täytettävät jäänpoistokumit siipien etureunaan, lisätty polttoainemäärää, runko jatkettu 38 cm taka-ampumon alan parantamiseksi.
- VI oli suunnitelma Pratt & Whitney -tähtimoottoreiden käyttämiseksi jos Merlin-moottoreiden tuotanto ei riittäisi
- VII meritoimintaversio, valvontatutka, ylimääräinen polttoainesäiliö pommikuilussa, syvyyspommit
Tekniset tiedot Mk V[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miehistö 5
- Mitat: siipien kärkiväli 25,60 m, pituus 21,49 m, korkeus 4,57 m, siipien pinta-ala 105,63 m²
- Moottorit 2 kpl Rolls-Royce Merlin X V-12, V-moottori jossa nestejäähdytys, 1145 hv (854 kW)
- Suurin nopeus 370 km/h 5000 m:n korkeudessa, matkalento 338 km/h 4570 m
- Palveluslakikorkeus 7925 m,
- Toimintamatka 2414 km
- Aseistus edessä 1 x 7,7 mm Browning, takana 4 x 7,7 mm, pommikuorma 3175 kg
Ala-ampumoa ei käytetty III-mallista eteenpäin.
Koneen ulkonäkö on tunnusomainen johtuen pommittajan kuvun kulmikkaasta muotoilusta sekä peräsimien sijoittelusta jossa sivuvakaimet näyttävät ”lepäävän” korkeusperäsinten päällä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Richard Humble: Toisen maailmansodan lentokoneet, Wsoy 1976 (alkuteos kust. Salamander Books 1975, suom. Helge Seppälä)
- Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to British Aircraft of World War II. Chancellor Press, 1996. ISBN ISBN 1 85152 668 4.
- Armstrong Whitworth Whitleyraf.mod.uk (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ralph Barker: Tuhannen koneen hyökkäys. WSOY 1966
