Armstrong Whitworth Whitley
Sivulta puuttuu 
Armstrong Whitworth A.W.38 Whitley oli Armstrong Whitworth Aircraft Companyn valmistama brittiläinen kaksimoottorinen keskiraskas pommikone, jossa oli viiden hengen miehistö. Konetta valmistettiin vuosien 1936–1942 välillä 1 814 kappaletta.
Konetyyppi toimi Handley Page Hampdenin ja Vickers Wellingtonin rinnalla Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien pommituslennostojen runkona toisen maailmansodan alussa, osallistuen ensimmäiseen Berliiniä vastaan tehtyyn ilmahyökkäykseen.
Koneissa oli alun perin käsikäyttöiset konekivääritornit, mutta kärsittyjen tappioiden jälkeen tilalle asennettiin hydraulisesti toimivat, mikä kuitenkin vaati myös moottorien vaihdon tehokkaampiin. Yleensäkin kone todettiin jo aivan sodan alussa hitaaksi ja vanhentuneeksi. Wellington syrjäytti sen kunnes ensimmäiset nelimoottoriset tulivat vuonna 1941.
Myöhemmin sodan aikana niitä käytettiin meritiedusteluun, liitokoneiden hinaukseen sekä harjoitus- ja rahtikoneina.
Kone sai Whitley -nimensä erään Coventryn esikaupungin mukaan, jossa Armstrong Whitworthin tehdas sijaitsi.
Whitley -pommituskoneessa oli kaksi Rolls-Royce Merlin -moottoria. Kone oli palveluksessa jo ennen sotia. Paljon suositumpia olivat kuitenkin sekä kapasiteeltiltaan kevyehkö Bristol Blenheim, että Vickers Wellington. Whitley:n aktiivi palveluskausi päättyi vuonna 1945.
Armstrong-Whitworth Whitleyn pommikuorma oli tuohon aikaan kohtalaisen mittava, se oli 3 600 kiloa. Lähes kaikki muut kaksimoottoriset kykenivät noin 2 000 kilon lastiin. Vickers Wellington kykeni kuitenkin ottamaan sisälleen pommeja 2 700 kilon verran. Puolustusaseista mainiten, koneen perässä oli samanlainen ampumatorni, kuin oli englantilaisten kevyessä hävittäjäkoneessa, Bolton Paul Defiantissa. Konekiväärien kaliiperikin oli sama: 7,7 mm.
Sinänsä erikoista ja huomionarvoista on se, että kone on helppo tunnistaa. Tämä johtuu sen keulan muotoilusta (pommittajan kupu on muotoiltu kulmikkaaksi) sekä varsin erikoisesta peräsimien sijoittelusta. Ne eivät ole ”H-muotoiset” (kuten esimerkiksi Avro Lancasterissa), vaan sivuvakaimet näyttävät ikäänkuin ”lepäävän” korkeusperäsinten päällä.
Lähteet [muokkaa]
- Richard Humble: Toisen maailmansodan lentokoneet, Wsoy 1976 (alkuteos kust. Salamander Books 1975, suom. Helge Seppälä)
