Arado Ar 231
| Arado Ar 231 | |
|---|---|
 Pienoismalli Arado Ar 231:stä |
|
| Tyyppi | Tiedustelulentokone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Arado |
| Poistettu käytöstä | 1942 |
| Valmistusmäärä | 6 kpl |
Arado Ar 231 oli toisen maailmansodan aikana Saksan laivastolle kehitetty sukellusveneiden käyttöön tarkoitettu teidustelulentokone.
Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Projekti sai alkunsa vuonna 1940, kun Saksan laivasto ilmoitti tarvitsevansa suurempiin sukellusveneihinsä tiedustelulentokoneen, jotta sukellusveneiden näkökantama vedenpinnalla saataisiin suuremmaksi. Tehtävä kevyen vesitasolentokoneen suunnittelemisesta myönnettiin Aradolle.
Aradon ratkaisuna tehtävään oli niin kokoontaitettava lentokone, että se voitiin säilöä osissa vain jopa 2 metriä leveässä sukellusveneen osastossa.[1] Tämän mahdollistamiseksi olivat lentokoneen osat hyvin yksinkertaisia ja siiven muotoilu tehty sellaiseksi että vasen puoli oli ylempänä kuin oikea puoli ja keskiosa oli viistossa. Tämän ansiosta siivet voitiin taittaa päällekkäin pienemmän säilytystilan takaamiseksi. Koulutettu henkilökunta pystyi kasaamaan tai purkamaan lentokoneen parhaimmillaan vain kuudessa minuutissa ilman minkäänlaisia mekaanisia apuvälineitä.[2]
Lentokoneessa ei ollut minkäänlaista aseistusta, sillä sitä ei ollut suunniteltu taistelukäyttöön.[1] Moottorina siinä toimi ilmajäähdytteinen, 6-sylinterinen, 160-hevosvoimainen mutta alitehoinen Hirth HM 501 moottori.[2] Koneen kantama oli 500 km, mutta hätätilassa jos sukellusveneen oli sukellettava oli lentokoneen mahdollista pysyä ilmassa neljän tunnin ajan. Koneen runko oli myös valmistettu metallista, vain sen potkurin ollen puusta valmistettu.
Koneesta valmistettiin kuusi prototyyppiä jotka nimettiin V-1 – V-6.[1] Koelentoja suoritettiin apuristeilijä KMS Stierillä, mutta vain kaksi konetta koskaan pääsi matkalle. Projekti lopuksi hylättiin vuonna 1942 ilmi tulleiden heikkouksien ja surkeiden lento-ominaisuuksien vuoksi.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arado Ar 231:n kuudesta prototyypistä vain kaksi päätyivät operatiiviseen käyttöön lentokoneen ominaisuuksien ja suorituskyvyn testaamiseksi. Emäaluksena toimi apuristeilijä KMS Stier koelentojen aikana.
Pian huomattiin että kyseinen lentokonemalli oli erittäin heikko rakenteiltaan eikä se kyennyt nousta turvallisesti ilmaan pienimmissäkään tuulissa tai rauhallisissa meriolosuhteissa. Koneen käsittely oli erittäin vaikeaa etenkin vedessä sen heikon rakenteen vuoksi. Välillä myös radiolaitteisto jouduttiin poistamaan sekä polttoainetta vähentämään painon vähentämiseksi, jotta koneella olisi mahdollista nousta ilmaan. Lopuksi todettiin että lentokone oli lento-ominaisuuksiltaan niin heikko että projekti lakkautettiin vuonna 1942.[2] Monet suosivatkin enemmän tiedustelutehtäviin tarkoitettua Focke Achgelis Fa 330 pienkopteria Ar 231:n sijasta.[1]
Tekniset Tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde:[2]
Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miehistö: 1
- Pituus: 7,81 m
- Kärkiväli: 10.18 m
- Tyhjäpaino: 833 kg
- Voimalaite: 1 x Hirth HM 501 6-sylinterinen moottori; 160 hv
Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suurin lentonopeus: 170 km/h
- Kantama: 500 km
- Lentoaika 4 tuntia