Antero Voutilainen
Antero Voutilainen (6. tammikuuta 1914 Lapinlahti[1] – 30. elokuuta 1998[2]) oli suomalainen lääkäri ja professori.
Voutilaisen vanhemmat olivat opettaja Antti Voutilainen ja Lahja Vainio ja puoliso vuodesta 1942 sairaanhoitaja Martta-Raakel Haapala. Hän tuli ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1934 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1945. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Voutilainen väitteli 1954. Hän erikoistui röntgentutkimukseen ja -hoitoon 1952 ja sädehoidon suppeaan erikoisalaan 1961. Uransa alkuvuosina hän toimi lääkärinä eri sairaaloissa, vuonna 1955 hänestä tuli HYKSin sädehoitoklinikan apulaisylilääkäri. Sodissa Voutilainen toimi muun muassa kenttäsairaalan ja varuskuntalääkärinä, hän oli sotilasarvoltaan reservin lääkintäkapteeni (1962).[1] Voutilainen oli Oulun yliopiston röntgenologian vt. professori 1962–1963 ja professori 1965 ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen radiologian dosentti 1957–1968[3] Sittemmin hän oli Turun yliopiston onkologian ja sädehoito-opin professori 1965–1977 ja tutki radiologiaa.[4] Hän oli viran ensimmäinen haltija.[5] Voutilaisella, joka oli isotooppilääketieteen uranuurtajia Suomessa, oli paljon luottamustoimia alansa yhdistyksissä ja järjestöissä. Hän oli Suomen radiologiyhdistyksen ja Suomen onkologiayhdistyksen kunniajäsen ja sai syöpäjärjestöjen hopeisen ansiomitalin.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 764-765. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Uppslagsverket.fi (ruotsiksi)
- ↑ Helsingin yliopiston virkamiehet
- ↑ Facta 2001, WSOY 1985, 18. osa, palsta 424
- ↑ Kliininen syöpätautioppi, (Arkistoitu – Internet Archive) Turun yliopisto
- ↑ Professori Antero Voutilainen. Isotooppilääketieteen suomalaisia uranuurtajia (HS 13.9.1998)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuka kukin on 1978 (Runeberg.org)
| ||||||||||||||
