Andres Ehin
Wikipedia
Andres Ehin (13. maaliskuuta 1940 Tallinna, Viro – 10. joulukuuta 2011[1]) oli virolainen runoilija ja kääntäjä.
1960-luvulla runoilijana aloittanutta Ehiniä pidettiin jo eläessään klassikkona. Hänet tunnetaan maailmalla myös haiku-runoilijana.[2] Hän on kääntänyt viroksi muun muassa P. Mustapäätä.
Myös hänen vaimonsa Ly Seppel ja tyttärensä Kristiina Ehin ovat runoilijoita.[2]
Sisällysluettelo |
Runokokoelmat [muokkaa]
- Hunditamm (1968)
- Uks lagendikul (1971)
- Luba linnukesel väljas jaurata (1977)
- Vaimusõõrmed (1979)
- Tumedusi rüübaten (1988)
- Täiskuukeskpäev (1990)
- Täiskuukeskpäev. Valitud luuletusi 1959–1988 (1990, antologia)
- Teadvus on ussinahk (1995)
- Alateadvus on alatasa purjus (2000, kootut)
- Paluteder ja mutrikorjaja (2004, sisältää myös käännöksiä)
Proosa [muokkaa]
- Karske õhtupoolik (1972, näytelmä, salanimellä Lembit Vahak)
- Ajaviite peerud lähvad lausa lõkendama (1980, kertomuksia)
- Rummu Jüri mälestused (1996, romaani)
- Seljatas sada meest (1998, romaani)
- Tagaaetav (2000, näytelmä)
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Nachruf ((viroksi))
- ↑ a b Tuglas-seura, viitattu 11.12.2011
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Elämäkerta (Estonian Literature Information Centre)
- Andres Ehinin runoja (viroksi)
