Andreas Scholl

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andreas Scholl

Andreas Scholl (s. 10. marraskuuta 1967 Kiedrich im Rheingau, Saksa) on barokkimusiikin esittämiseen erikoistunut kontratenori. Schollin ääniala on sama kuin kuuluisan 1700-luvun kastraattilaulajan Senesinon, jolle Georg Friedrich Händel sävelsi kuuluisimmat alttokastraattiroolinsa. Scholl on opiskellut Darmstadtin musiikkiakatemiassa ja myöhemmin Schola Cantorum Basiliensisissa Baselissa. Scholl on levyttänyt Harmonia Mundille ja Deccalle ja saavuttanut lukuisia palkintoja tulkinnoistaan.

Helsingin Sanomien Jukka Isopuro on luonnehtinut Schollin ääntä sanoen, että "--Schollin valttina ovat suoran äänen tarkka sävelpuhtaus, vibraton aistikas vaihtelu, varsin huipennuskykyinen ylärekisteri ja kuulaan tunteikas fraseeraus."[1] Scholl on palkittu Brysselissä belgialaisten musiikkitoimittajien "Vuoden nuori muusikko" -palkinnolla. Schollin levytys Vivaldin Stabat materista sai vuonna 1996 Gramophone-palkinnon parhaana vanhan musiikin äänitteenä.[2] Andreas Scholl vieraili Suomessa Vantaan barokkiviikolla vuonna 1997 konsertoiden Pyhän Laurin kirkossa.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A. Vivaldi: Stabat Mater 1995
  • G.F. Handel: Ombra mai fu 1999
  • Heroes, 1999
  • Pergolesi: Stabat Mater 1999
  • Vivaldi: Nisi Dominus, Motets, 2000
  • The Voice Portrait CD 2000
  • A Musical Banquet 2000
  • Wayfaring Stranger 2001
  • Baroque Adagios, Februar 2002
  • Arcadia, 2003
  • The Merchant of Venice, 2004
  • Arias for Senesino, 2005
  • O Solitude, 2010, Accademia Bizantina -orkesterin kanssa
Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


  1. Isopuro, Jukka. Helsingin Sanomat. 25.11.2005. Ooppera.
  2. Helsingin Sanomat. Kulttuuri. 8.11.2002. Mikko Franck palkitaan Belgiassa.