Ammoniumnitriitti
| Ammoniumnitriitti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NH4NO2 |
| Moolimassa | 64,052 |
| Ulkomuoto | kellertävä kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 60–70 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,69 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 2210 g/l (25 °C)[2] |
Ammoniumnitriitti (NH4NO2) on ammonium- ja nitriitti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muiden nitriittien valmistamiseen, typpikaasun valmistamiseen laboratoriossa ja kumituotteiden valmistukseen.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa ammoniumnitriitti on vaaleankeltaista kiteistä ainetta ja stabiilia ainoastaan kuivana ja puhtaana. Kuumennettaessa 60–70 °C:n lämpötilaan yhdiste hajoaa räjähtäen ja muodostaa muun muassa typen oksideja. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen, mutta kuumennettaessa vesiliuosta ammoniumnitriitti hajoaa typeksi ja vedeksi. Vesiliuos on stabiilimpi emäksisissä olosuhteissa kuin happamissa liuoksissa.[1][3][4][5]
- NH4NO2 → N2 + 2 H2O
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ammoniumnitriittiä muodostuu hieman ilmakehässä ammoniakin, typenoksidien ja veden reagoidessa. Teollisesti yhdistettä valmistetaan johtamalla typpimonoksidin ja -dioksidin seosta ammoniakkia ja ammoniumkarbonaattia sisältävään vesiliuokseen. Reaktiossa lämpötila pidetään välillä 0–5 °C ja pH välillä 8–9. Laboratoriomittakaavassa yhdistettä voidaan syntetisoida bariumnitriitin ja ammoniumsulfaatin vesiliuosten välisellä reaktiolla ja sivutuotteena muodostuva veteen liukenematon bariumsulfaatti suodatetaan pois.[3][4][5]
Ammoniumnitriitti voidaan käyttää laboratoriomittakaavassa puhtaan typen valmistamiseen. Muita yhdisteen käyttökohteita ovat muiden nitriittien valmistus ammoniumnitriitin ja metallien hydroksidien välisellä reaktiolla, kuumavesikattiloiden veden ja höyryn passivointi sekä käyttö onttojen puhaltamalla valmistettujen kumiesineiden valmistuksessa.[1][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 331–332. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.47. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2015). (englanniksi)
- ↑ a b Charles W. Weston, John R. Papcun & Maurice Dery: Ammonium compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 13.6.2015
- ↑ a b c Wolfgang Laue, Michael Thiemann, Erich Scheibler & Karl Wilhelm Wiegand: Nitrates and Nitrites, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 13.6.2015
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 66. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2015). (englanniksi)