Ammoniumkarbonaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ammoniumkarbonaatti

Uhličitan amonný.JPGAmmonium carbonate.png

Tunnisteet
CAS-numero 506-87-6
Ominaisuudet
Molekyylikaava (NH4)2CO3
Moolimassa 96,094 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 58 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 7,14 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen 100 g/100 ml (15 °C) [1]

Ammoniumkarbonaatti ((NH4)2CO3) on ammonium- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kohotusaineena, hajusuolassa ja kemianteollisuudessa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammoniumkarbonaatti on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta, joka voi olla myös kokkareista tai levymäistä. Yhdiste liukenee hyvin runsaasti veteen ja saa aikaan emäksisen liuoksen. Kuuma vesi ja kuumennus hajottavat ammoniumkarbonaatin ammoniakiksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi. Ensimmäisessä vaiheessa muodostuu ammoniumvetykarbonaattia.[1][2]

(NH4)2CO3 → NH4HCO3 + NH3
NH4HCO3 → NH3 + CO2 + H2O

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen ammoniumkarbonaatin valmistustapa oli hirven luiden kuivatislaus ja tämän vuoksi sitä kutsutaan usein hirvensarvisuolaksi, Nykyään teollisuudessa ammoniumkarbonaattia valmistetaan ammoniakin vesiliuoksen ja hiilidioksidin tai ammoniakki-, vesi- ja hiilidioksidihöyryjen välisellä reaktiolla.[1][2][3]

2 NH3 + CO2 + H2O → (NH4)2CO3

Näin valmistetussa tuotteessa on epäpuhtauksina mukana ammoniumvetykarbonaattia ja ammoniumkarbamaattia.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammoniumkarbonaattia käytetään kohotusaineena leivottaessa. Kuumuus hajottaa sen hiilidioksidiksi, mikä kohottaa leipomuksen. Yhdisteen E-koodi on E503. Ammoniumkarbonaatti toimii hajusuolassa ammoniakin vapauttajana ja ammoniakki saa aikaan elpymisen. Yhdistettä käytetään lisäksi tekstiiliteollisuudessa ja metallurgiassa.[1][2][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 363. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 615. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.9.2010). (englanniksi)
  3. Charles W. Weston, John R. Papcun & Maurice Dery: Ammonium compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.9.2010
  4. Martan keittokirja Marttaliitto. Viitattu 26.9.2010.
  5. E-Koodiopas (PDF) Evira. Viitattu 26.9.2010.
  6. Milagros Fernandez,Lydia Calix: Modell's Drugs in Current Use and New Drugs, s. 77. Springer, 2006. ISBN 9780826170965. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.9.2010). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.