Alttoviulusonaatti (Šostakovitš)
Alttoviulusonaatti (op. 147) on Dmitri Šostakovitšin viimeiseksi jäänyt sävellys. Hän laati sen alttoviululle ja pianolle. Šostakovitš sävelsi suurimman osan teoksesta kesäkuun ja heinäkuun 1975 aikana; hän kuoli keuhkosyöpään elokuun 9. päivänä.[1]
Šostakovitš konsultoi sävellystyönsä aikana Beethoven-kvartetin alttoviulisti Fjodor Družininia, jolle hän teoksensa omisti. Säveltäjän toivomuksen perusteella Družinin soitti teoksen ensin yksityisesti 25. syyskuuta ja piti sitten sen julkisen kantaesityksen 1. lokakuuta 1975 Leningradin filharmonikkojen pienessä salissa. Šostakovitš sisällytti teokseensa kaksitoistasäveljärjestelmää hyödyntäen laadittuja teemoja. Scherzon kaltaisessa toisessa osassa säveltäjä kierrätti avausmusiikin hylkäämästään toisen maailmansodan aikaisesta Nikolai Gogolin näytelmään pohjautuneesta Igroki-oopperahankkeesta.[1]
Alttoviulusonaatin Adagio finale -osaan Šostakovitš sisällytti enimmäkseen pianon vasemman käden osuuteen lainoja omasta toisesta viulukonsertostaan ja kaikista viidestätoista sinfoniastaan. Viimeisellä sivulla Šostakovitš myös lainasi pääteemaa varhaisesta Sarjastaan kahdelle pianolle (op. 6), jonka silloin 16-vuotias säveltäjä oli omistanut hiljattain edesmennelle isälleen.[1]
Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moderato
- Allegretto
- Adagio finale
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sonata for viola and piano, Op 147 Hyperion Records