Alkaliniteetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meriveden alkaliniteetti.

Alkaliniteetti (AT) eli veden puskurikyky tai hapon sitomiskyky tarkoittaa veden kykyä happojen neutraloimiseen. Veden alkaliniteetti riippuu enimmäkseen sen karbonaattisysteemistä, mutta myös vedessä olevat muut emäksiset aineet vaikuttavat sen hapon sitomiskykyyn. Vesistöjen happamoituminen voidaan havaita aluksi alkaliniteetin alentumisena, minkä jälkeen se alkaa näkyä veden pH-arvoissa. Alkaliniteetti ilmaistaan yksikkönä mmol/l (millimoolia/litra).[1]

Vesistön alkaliniteetti vaihtelee sen valuma-alueen laadun mukaan. Vähäravinteiset ja kallioisilla alueilla sijaitsevat metsälammet ovat herkkiä happamoitumiselle, kun taas rehevillä peltovaltaisilla alueilla sijaitsevat vesistöt kestävät happamoitumista hyvin.[1]

Alle 0,01 mmol/l tarkoittaa veden olevan jo voimakkaasti happamoitunutta, kun taas yli 0,2 mmol/l alkaliniteetti kertoo veden haponsitomiskyvyn olevan erinomainen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Alkaliniteetti www.ymparisto.fi. 13.12.2004. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 3.2.2010.