Albert (Itävallan arkkiherttua)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arkkiherttua Albert, Miklós Barabásin maalaama muotokuva vuodelta 1854.

Albert (Albrecht), Teschenin herttua (3. elokuuta 1817 Wien18. helmikuuta 1895 Arco, Etelä-Tiroli)[1] oli Itävallan arkkiherttua ja kyvykäs sotapäällikkö.

Albertin isä oli Napoleonin sodissa menestystä saavuttanut sotamarsalkka, arkkiherttua Kaarle. Albert liittyi Itävallan armeijaan vuonna 1837 ja sai koulutuksen marsalkka Joseph Radetzkyn alaisuudessa. Hän sai vuonna 1845 kenraalin arvon, mutta joutui eromaan vallankumouksellisten levottomuuksien puhjettua maaliskuussa 1848. Sen jälkeen Albert osallistui Radetzkyn Pohjois-Italian sotaretkeen 1848–1849 ja kunnostautui divisioonankomentajana varsinkin Novaran taistelussa vuonna 1849.[1][2] Hän toimi Unkarin valtionhoitajana ja ylipäällikkönä 1851–1860 ja sai 1863 ylennyksen sotamarsalkaksi.[2]

Preussin–Itävallan sodan syttyessä vuonna 1866 Albert toimi Italian vastaisen rintaman komentajana ja saavutti heinäkuussa ratkaisevan voiton Custozan taistelussa. Italialaiset joukot ajautuivat tämän seurauksena niin suureen hajaannukseen, että Albert saattoi irrottaa rintamalta joukkoja ja lähettää ne suojamaan Wieniä Preussin armeijalta, joka oli lyönyt Itävallan Königgrätzin taistelussa. Hänet nimitettiin 10. heinäkuuta 1866 koko Itävallan armeijan ylipäälliköksi, mutta sota päättyi rauhaan ennen kuin hän ehti toteuttamaan suunnittelemiaan operaatioita.[1]

Tämän jälkeen Albert omistautui Itävalta-Unkarin armeijan kehittämiselle ja hänet nimitettiin 1869 armeijan ylitarkastajaksi. Preussin esimerkin mukaisesti hän painotti sotateollisuuden ja rautateiden kehittämistä, uudisti yleisesikuntajärjestelmän ja otatti käyttöön uusia asetyyppejä sekä lyhytaikaisen asevelvollisuuden armeijan koon kasvattamiseksi.[1]

Albertia esittävä ratsastajapatsas seisoo nykyään Wienissä Albertina-museon edustalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Archduke Albert (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.7.2013.
  2. a b Nordisk familjebok (1904), s. 497 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 17.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]