Akseli Valmunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Akseli Valmunen (s. 1987) on palkittu suomalainen dokumentaarinen valokuvaaja, joka työskentelee etupäässä lehtikuvaajana.

Turusta kotoisin oleva Valmunen keskeytti lukion lukihäiriön takia ja kiinnostui valokuvauksesta, jota opiskeli Lahden muotoiluinstituutissa. Hän lähti opiskelijavaihtoon Israeliin ja löysi siellä oman tyylinsä, rauhallisen ja huomaamattoman ympäristön tarkkailun sekä työskentelyn filmikameran, jalustan ja lisävalon avulla. Mentorikseen hän on maininnut Helsingin Sanomien Markus Jokelan ja muiksi vaikuttajikseen muun muassa ruotsalaisen Lars Tunbjörkin, hollantilaisen Rob Hornstran, virolaisen Aleksander Gronskyn, yhdysvaltalaisen Rosalind Fox Solomonin ja brittiläisen Chris Killipin[1][2].

2020-luvun taitteessa Valmunen perusti oman työhuoneen Helsingin Bulevardilla sijaitsevan talon entiseen hiili- ja halkovarastoon.[3]. Hän on kuvannut sanomalehdille kuten Helsingin Sanomille, Morgenbladetille ja Aftenpostenille sekä Wired- ja Geo-aikakauslehdille. Hän tekee myös alan opetustöitä.[4]

Valmunen valittiin vuonna 2016 vuoden nuoreksi pohjoismaiseksi valokuvaajaksi, ja palkintoon kuului yksityisnäyttely Tukholman Fotografiskassa. Seuraavana vuonna Suomessa Valmunen palkittiin vuoden kuvajournalistina kilpailussa, jossa hän voitti myös vuoden parhaan lehtikuvan ja vuoden parhaan kuvareportaasin palkinnot.[3][4]

Aikakauslehtialan Edit-gaalassa toukokuussa 2023 Valmunen palkittiin vuoden parhaana kuvaajana töistään kolmessa vuonna 2022 julkaistussa Suomen Kuvalehden jutussa[5]. Tuomaristo perusteli valintaansa näin:[1]

Akseli Valmunen on kiistattoman lahjakas ja omintakeinen valokuvaaja, jonka teokselliset kuvat antavat juttuihin yhteiskunnan rakenteita paljastavan, mutta aina ihmiseen tarkentavan lisänsä. Hänen huomionsa maailmasta kiinnittyvät merkillisiin ja outoihin yksityiskohtiin, ja lakonisen toteavalla tavalla hän avaa lukijalle uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin. Valmusen vahvasti kuvajournalismin perinteessä kiinni olevat kuvat haastavat ajatuksella, voiko etäinen olla samaan aikaan intiimi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Itävuo, Outi: Vuoden valokuvaaja Akseli Valmunen: "Kuvan tarkoitus ei ole olla kaunis vaan välittää merkityksiä" Aikakausmedia. 31.5.2023. Viitattu 3.7.2023.
  2. Haapalainen Manu: Huomaamaton. Journalisti, 24.3.2017. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2023.
  3. a b Niskanen, Mika: Filmikameralla kuvaava Akseli Valmunen, 35, muutti työhuoneensa vanhaan halkovarastoon ja taltioi nyt maailman onnellisinta kansaa Helsingin Uutiset. 29.8.2022. Viitattu 3.7.2023.
  4. a b Who's Akseli Akseli Valmusen verkkosivusto. Viitattu 3.7.2023.
  5. Kaarenoja, Vappu: SK:n Petri Pöntinen on vuoden aikakausmediatoimittaja [--] Suomen Kuvalehdelle kuvaava Akseli Valmunen valittiin vuoden valokuvaajaksi. Suomen Kuvalehti, 26.5.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.7.2023.