Adyge mak
Adyge mak (Адыгэ макъ, ”Adygen ääni”) on Venäjällä Adygeian pääkaupungissa Maikopissa ilmestyvä adygenkielinen sanomalehti.
Ensimmäisen adygenkieliset sanomalehdet olivat Kubanin–Mustanmeren vuoristolaiskomissariaatin julkaisema Krasne Kuban (”Punainen Kuban”) vuonna 1918 ja Venäjän sähkösanomatoimiston Rostan vuosina 1920–1921 julkaisema yksisivuinen seinälehti Sovetske Kuban (”Neuvosto-Kuban”). Molemmat ilmestyivät Krasnodarissa arabialaisella kirjaimistolla 500–600 kappaleen painoksina. Vuonna 1922 perustettiin Adygeian puolue- ja neuvostoelinten venäjänkielinen äänenkannattaja Tšerkesskaja pravda.[1]
Alueen viranomaisten adygenkieliseksi äänenkannattajaksi perustettu Adyge mak ilmestyi Krasnodarissa kahdeksana A4-kokoisena ja nelisivuisena numerona vuonna 1923. Käsinkirjoitettu lehti monistettiin kivipainossa 500 kappaleen painoksena. Sen vastaava toimittaja Kazbek Mišurijev (Grigori Mišuris) sai sittemmin surmansa ”porvarillisena nationalistina” Stalinin vainoissa.[2]
Vuonna 1926 perustettiin venäjän- ja adygenkielinen viikkolehti Adygeiskaja žizn – Adyge pseuk (”Adygeian elämä”), joka toimi NKP(b):n aluekomitean, alueen toimeenpanevan komitean ja ammattiliittokomitean äänenkannattajana. Nelisivuisen ja A3-kokoisen lehden painosmäärä oli 800 kappaletta. Vuonna 1929 sen adygenkielinen osa siirtyi latinlaiseen kirjaimistoon.[3]
Lehti muuttui vuonna 1929 kolmipäiväiseksi ja sai nimen Serp i molot – Guptše uat (”Sirppi ja vasara”)[4]. Adygenkielinen osa muuttui erilliseksi lehdeksi vuonna 1930,[5] ja vuonna 1931 siitä tuli päivälehti nimellä Kolhoz byrak (”Kohoosilippu”). Lehti muutti Krasnodarista Maikopiin vuonna 1936 ja siirtyi sittemmin kyrilliseen kirjaimistoon. Sen vastaava toimittaja Garun Bartšo ”puhdistettiin” vastavallankumouksellisena vuonna 1937.[6]
Lehti sai nimen Sotsialistitšeske Adygei (”Sosialistinen Adygeia”) vuonna 1938. Se oli NKP:n aluekomitean ja alueneuvoston äänenkannattaja,[7] jonka rinnalla julkaistiin venäjänkielistä Adygeiskaja pravdaa[8]. Viidesti viikossa ilmestyneen[9] nelisivuisen ja A2-kokoisen lehden levikki nousi parhaimmillaan lähes 8 000 kappaleeseen[7].
Vuoden 1991 alussa lehden nimeksi otettiin jälleen Adyge mak. Vuodesta 1992 lähtien se on ollut Adygeian tasavallan parlamentin ja hallituksen äänenkannattaja.[10] Lehti ilmestyy viidesti viikossa[11] kahdeksansivuisena ja A3-kokoisena. Sen painosmäärä oli 4 000 kappaletta joulukuussa 2023.[12]
Adyge makin teemoja ovat Adygeian tasavallan yhteiskuntaelämä, talous ja politiikka sekä adygejen historia, kieli ja kulttuuri. Se vaihtaa sisältöä ja tekee yhteisiä projekteja muissa adygetasavalloissa ilmestyvien Adyge psalen ja Tšerkes hekun kanssa. Lehden adygeksi, venäjäksi ja turkiksi julkaistava Internet-sivusto tavoittaa myös tasavallan ulkopuolella asuvat adyget.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Huako, Z. Ju.: Mir petšati Adygei. Maikop: Adygeiskoje respublikanskoje knižnoje izdatelstvo, 2003. ISBN 5-7608-0396-4. Teoksen verkkoversio.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Huako, s. 11, 65, 101.
- ↑ Huako, s. 23.
- ↑ Huako, s. 13.
- ↑ Huako, s. 40
- ↑ Lamosova, Natalja Vjatšeslavovna: ”Iz istorii izdatelskogo dela Adygei (1920–1930-e gody)”, Kulturnoje nasledije Severnogo Kavkaza kak resurs mežnatsionalnogo soglasija: Sbornik nautšnyh statei, s. 265–278. Moskva–Krasnodar: Južnyi filial Instituta nasledija, 2015. ISBN 978-5-86443-200-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Huako, s. 54.
- ↑ a b Huako, s. 104.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 1, s. 242. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
- ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 1, s. 241. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
- ↑ Huako, s. 24–25.
- ↑ a b K vekovomu jubileju ”Adyge mak” Adyge mak. 5.4.2022. Viitattu 5.1.2024.
- ↑ Lehden joulukuun 2023 numerot Mail.ru. Viitattu 5.1.2024.