Adygen kieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Adyge
Oma nimi адыгабзэ, adygabze
Tiedot
Alue Adygea, Krasnodarin aluepiiri, Turkki, Lähi-itä
Puhujia 499 300[1]
Sija ei sadan suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen, latinalainen[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta luoteiskaukasialaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 ady
ISO 639-3 ady

Adygen kieli[2] (adygeksi адыгабзэ, adygabze) on Venäjällä etupäässä Adygeassa sekä Turkissa ja Lähi-idässä asuvien adygejen puhuma luoteiskaukasialainen kieli. Sillä on virallisen kielen asema Adygean tasavallassa.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä adygea puhutaan Adygeassa ja sitä ympäröivässä Krasnodarin aluepiirissä. Suurin osa adygeista karkotettiin Kaukasian sodan seurauksena 1860-luvulla silloiselle Turkin alueelle. Nykyään heidän jälkeläisiään asuu muun muassa Turkissa, Jordaniassa, Syyriassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa.[3]

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 119 500 adygen puhujaa. Heistä 95 000 asui Adygean tasavallassa ja 18 300 Krasnodarin aluepiirissä.[4] Venäjän adygeista 95,2 % piti äidinkielenään adygea ja 4,6 % venäjää. Toisena kielenään venäjää puhui 82,1 % kansasta.[5]

Venäjän vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 129 400 adygen puhujaa,[6] joista 108 000 asui Adygean tasavallassa.[7] Kansallisuudeltaan adygeista 95,8 % osaa venäjää.[8] Kotitasavallassaan asuvista adygeista 97,1 % puhuu adygen kieltä. Tasavallan koko väestöstä adygea osaa 24,2 %.[7][9]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 117 500 adygen puhujaa.[10]

Venäjän ulkopuolella asuvien adygejen määrästä ei ole luotettavia tietoja.[11]

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adyge kuuluu luoteiskaukasialaisten eli abhaasilais-adygelaisten kielten adygelaiseen ryhmään. Sen hyvin läheinen sukukieli on kabardi.[12] Läntinen adygen ja itäinen kabardin murreryhmä ovat syntyneet 1200–1300-luvulla, jolloin kabardien esi-isät muuttivat itään nykyisen Kabardian alueelle.[13]

Kieli jakautuu neljään murteeseen. Adygeassa puhuttuja murteita ovat temirgoi ja bžedug. Abadzehin murretta puhutaan lähinnä Turkissa ja Lähi-idässä. Venäjällä sen puhujia on vain yhdessä kylässä. Šapsugin murretta puhuvat Sotšin lähistöllä asuvat šapsugit, mutta heistäkin suurin osa asuu muissa maissa.[14]

Adygen kielessä, kuten muissakin luoteiskaukasialaisissa kielissä, on suuri määrä konsonantteja, mutta vain muutamia vokaalifoneemeja. Kirjakielessä konsonantteja on 54 ja vokaaleja kolme. Bžedugin ja šapsugin murteissa konsonantteja on enemmän.[15]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla adygea varten luotiin useita arabialaisia, kyrillisiä ja latinalaisia kirjaimistoja.[16] Varsinainen kirjakieli syntyi vuonna 1918 arabialaisen kirjaimiston pohjalle. Vuonna 1927 siirryttiin latinalaiseen ja vuonna 1938 kyrilliseen aakkostoon.[15] Venäjästä poikkeavia äänteitä merkitään muiden kaukasialaisten kielten tavoin lisämerkillä Ӏ (palotška) sekä erilaisten kirjainyhdistelmien avulla. Kirjakieli perustuu temirgoin murteeseen sekä eri murteita yhdistävään suullisen kansanperinteen kieleen.[17]

Adygen kirjaimisto

А а Б б В в Г г Гу гу Гъ гъ Гъу гъу Д д
Дж дж Джъ джъ Дз дз Дзу дзу Е е Ё ё Ж ж Жъ жъ
Жъу жъу Жь жь З з И и Й й К к Ку ку Къ къ
Къу къу КI кI КIу кIу Л л Лъ лъ ЛI лI М м Н н
О о П п ПI пI ПIу пIу Р р С с Т т ТI тI
ТIу тIу У у Ф ф Х х Хъ хъ Хъу хъу Хь хь Ц ц
ЦI цI Ч ч ЧI чI Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь
Э э Ю ю Я я I

Vuonna 1995 hyväksytyn Adygean kielilain mukaan adygella on tasavallassa virallisen kielen asema venäjän kielen rinnalla. Sillä julkaistaan lähinnä oppikirjoja, kansanperinnekokoelmia ja kaunokirjallisuutta.[18] Vuonna 2008 adygeksi ilmestyi 54 kirjanimekettä yhteensä 53 800 kappaleen painoksena.[19]

Kouluissa adygea käytetään opetusvälineenä tai opetetaan aineena. Adygeassa ilmestyy adygenkielinen sanomalehti Adyge mak, kirjallisuuslehti ja lastenlehti. Adygenkielistä aineistoa julkaistaan myös pääosin venäjänkielisissä lehdissä. Kieltä käytetään radiossa, televisiossa ja teatterissa.[20]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adygen asema Venäjällä asuvan kieliyhteisön viestintävälineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Äidinkieltä arvostetaan ja kansallinen itsetunto on vankka. Nykyisellään kieltä pidetään varsin elinvoimaisena.[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Adyghe - A language of Russian Federation (Europe) Ethnologue. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
  2. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 109. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X.
  3. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 36. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  4. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 36. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 441. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). (XLS) Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  7. a b Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. (XLS) Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  8. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. (XLS) Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  9. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (XLS) Viitattu 10.7.2009. (venäjäksi)
  10. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami (XLS) Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  11. Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 102. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
  12. Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 87. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
  13. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 19. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  14. Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 101–102. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
  15. a b Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 92. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.
  16. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 39. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  17. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 41–42. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
  18. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 39–42. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  19. Knižnoje obozrenije pro, 2009, 9-10, s. 1.
  20. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 42–47. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  21. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 51. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]