Aaron Pryor

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aaron Pryor
Tiedot
Lempinimi The Hawk (suom. haukka)
Painoluokka raskas keskisarja
Pituus 169 cm
Maa Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Syntymäaika 20. lokakuuta 1955
Syntymäpaikka Cincinnati, Ohio
Otteluasento oikeakätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 40
Voitot 39
Tyrmäysvoitot 35
Tappiot 1
Mitalit
Pan-Amerikan kisat
Hopeaa Hopeaa Mexico 1975 raskas keskisarja

Aaron Pryor (s. 20. lokakuuta 1955 Cincinnati, Ohio) on yhdysvaltalainen entinen ammattinyrkkeilijä ja entinen ylemmän kevyensarjan kaksinkertainen maailmanmestari. Häntä pidetään yhtenä historian parhaista ottelijoista painoluokassaan, ja hän kuuluu kahteen merkittävimpään nyrkkeilyn Hall of Fameen: International Boxing Hall of Fameen ja World Boxing Hall of Fameen.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pryor muistetaan yhtenä 1980-luvun ainutlaatuisimmista ja kovimmista mestarinyrkkeilijöistä. Hän kävi 40 ottelua, joista hävisi vain yhden uransa loppupuoliskolla. Hän oli WBA -ja IBF -liittojen ylemmän kevyensarjan maailmanmestari vuosina 1980–1985, jolloin luopui tittelistä voittamattomana puolustettuaan sitä yksitoista kertaa.

Amatööriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusilapsiseen perheeseen syntynyt nuori Aaron Pryor joutui moniin hankaluuksiin Cincinnatin kovilla kaduilla. 13-vuotiaana hän alkoi harrastaa nyrkkeilyä, mikä olikin erinomainen keino pysyä poissa vaikeuksista - ja tarpeentullen selvitä niistä. Lempinimellä The Hawk (suom. haukka) hän kävi yhteensä 220 ottelua, häviten niistä ainoastaan 16. Hän löikin amatöörinä läpi mittavia saavutuksia; vuonna 1972 hänestä tuli kansainvälinen AAU-mestari ja vuonna 1975 hän voitti hopeaa miesten nyrkkeilyssä Pan-American kisoissa ja toimi lisäksi vuoden 1976 kesäolympialaisissa varajäsenenä. Ehkäpä huomattavin saavutus tapahtui kuitenkin vuonna 1976, jolloin hän voitti kansainvälisen Golden Gloves -turnauksen finaaleissa tulevan 8-kertaisen maailmanmestarin, Thomas Hearnsin.

Siirtyminen ammattikehiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1976 Pryor kääntyi ammattilaiseksi ja ura lähtikin rytinällä käyntiin; hän voitti kymmenestä ensimäisestä ottelustaan kahdeksan tyrmäyksellä. Ne kaksi vastustajaa, jotka kuulivat viimeisen kongin soivan, olivat Johnny Summerhayes ja Jose Resto. Summerhayesin kohtaamisen jälkeen Pryor voitti peräti 26 seuraavaa otteluaan tyrmäyksellä, mikä on yksi pitkäkestoisimmista tyrmäysputkista nyrkkeilyn historiassa. Voittoputki jatkui jatkumistaan, ja vuonna 1979 hän pääsi WBA:n rankkauslistalle.

Seuraavana vuonna Pryor sai tilaisuuden otella WBA:n tittelistä. Hallitseva mestari oli kolumbialainen Antonio Cervantes, joka onnistui pudottamaan haastajan lattiaan ensimmäisessä erässä. Pryor kumminkin nousi ja otti tyrmäysvoiton jo neljännessä erässä, vieden mestaruuden.

Kohtaamiset Argüellon kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustettuaan mestaruusvyötä onnistuneesti viisi kertaa, Aaron Pryor kohtasi nicaragualaisen Alexis Argüellon vuonna 1982, sittemmin klassikoksi muodostuneessa taistelussa, jota promoottori Bob Arum mainosti nimellä The Battle of the Champions. Pryor voitti Argüellon teknisellä tyrmäyksellä 14. erässä, jolloin hän onnistui iskemään Argüellon päähän räjähdysmäisten koukkujen sarjan, samalla ajaen hänet köysiin jatkaen tulitusta, kunnes tuomari keskeytti kamppailun Pryorin hyväksi. Taistelua luonnehdittiin vuoden parhaimmaksi ja myöhemmin The Ring on valinnut sen vuosikymmenen parhaaksi otteluksi.

Uusintaottelu käytiin vajaa vuosi jälkeenpäin, minkä Pryor myös voitti, tällä kertaa tyrmäyksellä 10. erässä. Jälleen Pryor onnistui lyömään Argüellon suojauksen läpi useita koukkuja, joista raju oikea sai Arguellon lopulta tuupertumaan lattialle, eikä istuma-asennossa oleva haastaja edes yrittänyt nousta.

Uran loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitettuaan Argüellon toistamiseen, molemmat miehet ilmoittivat lopettavansa, joskin Pryorin päätös ei kauaa pitänyt. Jo seuraavana vuonna IBF-nyrkkeilyliitto julisti hänet uudeksi mestariksi, ja hän puolusti titteliä kahdesti, minkä jälkeen lopetti toisen kerran. Tämän jälkeen Pryorilla alkoi olla ongelmia huumeiden kanssa.

Vuonna 1985 Pryor teki lyhyen comebackin, vain hävitäkseen ensimmäisen ja ainoan kerran melko tuntemattomalle Bobby Joe Youngille.

Pryor palasi vielä vuonna 1988 tyrmäten vastustajansa ja 1990, jolloin niinikään voitti kaksi vastustajaansa tyrmäyksellä. Myöhemmin samana vuonna hänellä todettiin jonkinasteisia komplikaatioita silmssä ja hänen oli lopullisesti vetäydyttävä kehästä.

Pryor on pysynyt nyrkkeilyn parissa valmentaen sekä nuoria amatööri- että ammattilaisnyrkkeilijöitä.

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Aaron Pryor asuu kotikaupungissaan Cincinnatissa vaimonsa ja neljän lapsensa, Stephanin, Antwanin, Elizabethin ja Aaron Jr.:n, kanssa. Pryor tunnetaan paikallisena hyväntekijänä; hän toimii vihittynä diakonina paikallisella kirkolla, ja hän myös kiertää ympäri maailmaa tekemässä erikoisesiintymisiä ja levittääkseen huumeidenvastaista sanomaansa. 1990-luvulla hän on avannut kotikaupunkiinsa nuorten urheilusalikerhon, jossa opettaa nuorille nyrkkeilyä ja valistaa heitä olemaan poissa kaduilta.

Pryorin perintö jatkuu kahden lapsen - Aaron Jr.:n ja Elizabethin - seuratessa isänsä jalanjälkiä nyrkkeilyn parissa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]