Aalto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee veden liikettä. Aallosta yleisenä fysikaalisena ilmiönä katso Aalto (fysiikka). Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Hokusain kuuluisa aalto
Pinta-aaltoja
Aalto yksinkertaistettuna
Aallonmerkkejä rantavedessä

Aalto, yleisemmin aallokko, on vedessä tapahtuva aaltoliike. Yksittäinen aalto koostuu harjasta (aallonhuippu) ja laaksosta (aallonpohja). Kahden peräkkäisen harjan vaakasuora väli on aallon pituus (katso myös fysiikan termi aallonpituus). Aallonharjan (korkeimman kohdan) ja laakson (alimman kohdan) kohtisuora väli on aallon korkeus eli amplitudi.

Aaltojen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merien aallot voivat syntyä, kun tuuli, maanjäristys, jokin esine (kuten vene tai laiva) tai taivaankappaleen vetovoima vaikuttaa veteen.[1]

Aallon korkeuteen vaikuttaa monta tekijää. Tärkein on tuulen vaikutus. Mitä voimakkaampi ja pitkäkestoisempi tuuli, sen korkeampia aaltoja syntyy. Aallokkoon vaikuttavat myös veden syvyys, alueen muoto ja tuulen pyyhkäisymatka eli matka jolla tuuli vaikuttaa. Lämpötila vaikuttaa aallokkoon vain, kun vesi on ilmaa lämpimämpi, jolloin aallot kasvavat nopeammin.

Aalto murtuu silloin, kun sen huipun kulma kasvaa suuremmaksi kuin 120 astetta. Tällöin aalto myös menettää suurimman osan energiastaan. Toinen tapa selvittää aallon murtuminen on laskea sen korkeuden ja leveyden suhde. Kun suhde on yli 1/7, aalto murtuu.[1]

Veden liike aalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesihiukkaset liikkuvat aalloissa ympyräradoilla, eivätkä etene aallon mukana, vaikka näin voisikin olettaa. Aallonharjassa vesi liikkuu aallon kulkusuuntaan ja aallonpohjassa taas vastakkaiseen suuntaan. Vesihiukkaset liikkuvat ympyräradoilla koko vedessä, eivätkä vain pinnalla. Ympyrärata pienenee sen mukaan, mitä syvemmälle vesi on. Jos veden syvyys on yksi yhdeksäsosa aallonpituudesta, hiukkasen ympyräradan säde on suunnilleen puolet pinnalla olevan hiukkasen säteestä.[1]

Aallonmerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanotut aallonmerkit eli kareet ovat veden liikkeiden pohjahiekkaan muovaamia aaltomaisia kuvioita, jotka voivat säilyä hiekan kivettyessäkin.

Heijastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aallon osuessa jyrkkään rantaan tai kariin se heijastuu heijastuskulmassa takaisin merelle.

Refraktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aallon refraktio tapahtuu veden madaltuessa rantaa lähestyttäessä. Rantaviiva on usein mutkainen ja refraktio saa aikaan ilmiön, jossa aallot tulevat rannan joka kohdassa kohtisuoraan rantaan. Aallon lähestyessä rantaa sen vauhti hidastuu. Takana tuleva aalto kulkee tällöin hitaamman ohi ja kääntyy rantaan suorassa kulmassa.

Diffraktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diffraktiota tapahtuu aallon kohdatessa esteitä, kuten saaria tai luotoja. Kitka saa aikaiseksi liikkeen, jossa aalto kiertää saaren ja aiheuttaa kovaa aallokkoa saaren vastakkaisella puolella. Näin saarien suojan puoleisilla rannoilla on usein yhtä paljon aallokkoa kuin tuulisella puolella.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta aalto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdekirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Theoni Pappas: Lisää matematiikan iloja. Alkuteos: More Joy of Mathematics. Exploring Mathematics All Around You. Suom. Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1991. 952-5202-46-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Theoni Pappas s. 15–17

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pretor-Pinney, Gavin: Aallontarkkailijan opas. (The wavewatcher's companion, 2010.) Suomentanut Antti Immonen. Helsinki: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-761-7.

Aiheesta Muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]