Aéroplanes Hanriot et Cie.
| Aéroplanes Hanriot et Cie. | |
|---|---|
| Perustettu | 1910 |
| Perustaja | René Hanriot |
| Lakkautettu | fuusio vuonna 1936 |
| Toimiala | ilmailuteollisuus |
| Tuotteet | lentokoneet, moottorit |
Aéroplanes Hanriot et Cie., lyhyemmin pelkkä Hanriot oli ranskalainen lentokonevalmistaja, jonka juuret juontuvat ilmailun alkuaikoihin. Ilmailun pioneeri René Hanriot perusti vuonna 1910 lentokoneiden valmistusta varten yrityksen nimeltä La société des monoplans Hanriot. Yrityksen mentyä konkurssiin, sen tilalle perustettiin vuonna 1912 Société de Construction de Machines pour la Navigation Aérienne (CMNA) -niminen yritys, josta ensimmäisen maailmansodan aikana tuli edelleen Aéroplanes Hanriot et Cie.[1] Suuren sodan aikana yhtiö valmisti Hanriot-Dupont (HD.) hävittäjiä ja tiedustelukoneita. Sodan jälkeen yhtiö kävi vielä läpi yhden fuusion ja itsenäistymisen, kunnes se vuonna 1936 fuusioitiin Avions Farman -yhtiön kanssa ja niistä muodostettiin Société Nationale de Constructions Aéronautiques du Centre (SNCAC).[2][3]
Historiansa aikana yhtiö toimi Reimsin lähellä Béthenyssa, Pariisin Boulogne-Billancourtissa, Carrières-sur-Seinessa ja Bourgesissa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
René Hanriot'n elämään kuuluivat olennaisena osana moottorit ja vauhti. Hän rakensi moottoriveneitä ja kilpaili niillä, lisäksi hän ajoi kilpaa Darracqin valmistamilla autoilla. Hänen ensimmäinen lentokoneensa valmistui vuonna 1907, mutta lentoon se nousi vasta loppuvuodesta 1909. Hanriot'n kone muistutti suunnittelultaan Blériot XI -konetta; se oli yksitasoinen ja runkorakenteena oli vaijerein tuettu puinen kehikko. Tämä rakenne kuitenkin hylättiin uudenlaisen mallin tieltä. Hanriot uuden konemallin ensiesittely tapahtui tammikuussa 1910 Brysselissä pidetyssä Salon d'Automobiles, d'Aeronautique, du Cycles et dus Sports -näyttelyssä. Uuden konemallin runko oli venemäisen solakka, puusta valmistettu monokokki. Koneen voimanlähteenä toimi joko 20 hv:n Darracq- tai 40 hv:n Grégoire Gyp -moottori.[4] Mallia valmistettiin kourallinen. Yhdessä Darracq-kilpakollega Louis Wagnerin kanssa Hanriot perusti Reimsin lähelle Béthenyyn lentokoulun. Hanriot'n lentokoneiden valmistus tapahtui samaisessa kylässä. Tavanomaisesta poiketen, Hanriot testasi koneiden uusia ominaisuuksia lentävän mallikoneen avulla. Sen voimanlähteenä käytettiin pientä Dutheil et Chalmers -moottoria.
Vuoden 1910 aikana Hanriot pilotteineen olivat säännöllisiä vierailijoita Ranskan ja Englannin ilmailutapahtumissa. Hanriot'n 15-vuotiaasta Marcel-pojasta tuli nuorin lentolupakirjan haltija ja hän liittyi mukaan isänsä kilpapilottien tiimiin. René Hanriot itse jätti kilpalentämisen sikseen ja keskittyi lentokoneiden suunnitteluun ja valmistukseen.
Hanriot'n vuonna 1911 sotilaskäyttöön suunnittelema kaksipaikkainen malli ei läpäissyt Ranskan asevoimien testejä, pääasiassa koska mallin matala runko jätti lentäjän ja tähystäjän vaille minkäänlaista suojaa. Malli oli suunnittelultaan vanhentunut, eikä sillä ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia ajanmukaisia Nieuport-, Morane-Saulnier- ja Deperdussin -koneita vastaan. Aiemmin Nieuportin pääinsinöörinä toiminut Alfred Pagny suunnitteli Hanriot'n vuoden 1912 mallin ja samankaltaisuus Nieuportin kanssa on selkeästi havaittavissa. Koneesta ei kuitenkaan saatu tilauksia Ranskan asevoimien vuoden 1912 kilpailussa ja se kävi kaupaksi muutenkin huonosti. Yritys joutui konkurssiin ja René Hanriot myi sen toiselle suunnittelijalleen, Louis Alfred Ponnier'lle, joka jatkoi sen toimintaa nimellä Société de Construction de Machines pour la Navigation Aérienne (CMNA). Yrityksen johtoon nimettiin insinööri Pagny. Vuonna 1913, nyt 18-vuotias Marcel Hanriot, sai kutsun asepalvelukseen.
Ponnierin tehdas jatkoi yksitasoisen kilpakoneen kehittämistä. Näistä yksi, Ponnier D.III, saavutti toisen sijan vuoden 1913 Gordon Bennett Trophy -kilpailussa.
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Marcel Hanriot, joka oli edelleen asepalveluksessa, toimi pommikonelentäjänä. Saksan armeijan etenemisen seurauksena CMNA/Ponnier-tehtaat Reimsissä jäivät rintamalinjan taakse. Tämän johdosta René Hanriot perusti uuden tehtaan Pariisin Levallois'han, nimellä Aéroplanes Hanriot et Cie. Yhtiö aloitti toimintansa lentokoneiden komponenttien alihankkijana, mutta laajensi pian toimintaansa lentokoneiden lisenssivalmistukseen. Merkittävimmät valmistetut mallit olivat Sopwith 1 A.2 ja Salmson 2 A.2. Marcel Hanriot, joka oli haavoittunut vakavasti yöpommituslennolla, vapautettiin asepalveluksesta vuonna 1915. Kuntouduttuaan hän liittyi isänsä tehtaan henkilöstöön. Samoihin aikoihin yhtiöön palkattiin nuori insinööri Emile Dupont Vuonna 1916 aloitettiin Dupontin suunnitteleman HD.1-mallin valmistus. Vaikka se joutuikin Ranskan ilmavoimissa tehokkaamman SPAD VII:n syrjäyttämäksi, niitä toimitettiin Belgian ja Italian ilmavoimille. Kasvaneen kysynnän vuoksi yhtiö perusti uuden tehtaan Pariisin Boulogne-Billancourtiin. Lisäksi yhtiö myi HD.1-koneen valmistuslisenssin italialaiselle Macchi-yhtiölle. Hanriot'n Boulogne-Billancourtin tehtaalla valmistettiin 5000 lentokonetta ja se työllisti 2000 henkilöä.
Sodan jälkeen Hanriot jatkoi hävittäjien ja yleiskäyttöisten lentokoneiden valmistamista. Päätuotteena olivat HD.1 / HD.2 -sarjat, mutta myös uusia kaksi- ja yksitasomalleja kehitettiin. Vuonna 1924, Boulogne-Billancourtin tehtaiden käytyä ahtaiksi, yhtiö muutti Pariisin länsipuolelle, Carrières-sur-Seinen kuntaan.
René Hanriot kuoli marraskuun 7. päivänä vuonna 1925. Hänen perillisensä, Marcel ja tämän kaksi lankoa, uskoivat tehtaiden operatiiviset asiat ammattijohtaja Outhenin Chalandren hoidettavaksi. Vuonna 1930 Hanriot'sta tuli osa Lorraine-Dietrich -yhtiötä, nimellä Lorraine-Hanriot. Fuusio kesti kolme vuotta, kunnes vuonna 1933 kaksi yhtiötä erkaantuivat toisistaan ja Marcel astui perheyhtiön johtoon. Hänen komennossaan yhtiö lähti kunnianhimoiseen hankkeeseen, metallirunkoisen raskaan hävittäjän kehitystyöhön. Tämän hankkeen pohjalta valmistui raskaan kaukohävittäjä H.220:n prototyyppi. Yhtiön menestystuotteiksi nousivat kuitenkin yhteys- ja koulukone H.180/H.182 sekä kaksimoottorinen H.232 koulukone.
Vuonna 1936 Hanriot liitettiin Ranskan ilmailuministeri Pierre Cot'n käynnistämään ilmailuteollisuuden kansallistamisohjelmaan. Hanriot fuusioitiin Farman-yhtiöön ja vuonna 1937 niistä muodostettiin Société Nationale de Constructions Aéronautiques du Centre -yhtiö. Toisin kuin Maurice Farman, joka protestina kansallistamiselle lähti yhtiöstä, Marcel Hanriot jatkoi yhtenä sen johtajista.
Nomenklatuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- René Hanriot'n ennen ensimmäistä maailmansotaa suunnittelemat lentokoneet oli numeroitu roomalaisen järjestelmän mukaan. Vuoden 1907 yksitaso oli Type I. Koneet tunnetaan yleisesti myös valmistusvuotensa ja jonkin ominaisuutensa mukaan: "monoplane", yksi- tai kaksipaikkainen, moottori ja teho. Näin Hanriot'n ensimmäinen lentokone oli "1907 monoplane", type IV oli "1911 military two-seater" ja Hanriot VIII tunnettiin nimellä "Hanriot 100 ch" (100 hv Hanriot). Pagnyn suunnittelema kaksipaikkainen yksitaso on useimmiten kuvattu nimellä "Hanriot 1912 monoplane" tai "Hanriot-Pagny 1912 monoplane". Kaikki lähdetiedot eivät tunne tai käytä Hanriot'n koneiden yhteydessä roomalaista numerointia.
- Ensimmäisen maailmansodan aikaiset ja sen jälkeiset, insinööri Pierre Dupontin suunnittelemat kaksitasot saivat tunnuksen "HD.", jota seuraa mallin kronologinen järjestysnumero arabialaisin numeroin (HD.1, HD.8, HD.32 ...)
- Lyhyen Lorraine-Hanriot -kauden aikana "HD." pysyi tuotannossa olevien mallien tunnuksena, uusien mallien tunnuksesi annettiin "LH.". Näihin aikoihin Hanriot otti käyttöön muiden ranskalaisvalmistajien omaksuman tavan lisätä kaksimerkkisen mallinumeron perään kolmas numero, joka ilmaisi mallin alaversion. Näin HD.32:n 0-sarjasta tuli "HD.320", seuraavasta parannellusta sarjasta tuli "HD.321" jne.
- Kun fuusio Lorrainen kanssa oli purkautunut, Hanriot'n lentokoneet saivat tunnuksekseen pelkän "H"-kirjaimen, jota seurasi mallinumero. Alaversion ilmaiseva kolmas numero pysyi myös käytäntönä. (Hanriot H.180/H.182)
Mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Hanriot 1909 monoplane | Hanriot I | Hanriot Type II | Hanriot III |
| Hanriot IV Hanriot 1911 military two-seater (Type IV) | Hanriot V Hanriot 1910 monoplane (Type V) | Hanriot VI Hanriot 1910 monoplane (Type VI) | Hanriot VII |
| Hanriot VIII Hanriot 100 ch monoplane (Type VII) | Hanriot IX | Hanriot-Pagny 1912 monoplane | Hanriot HD.1 |
| Hanriot HD.2 | Hanriot HD.3 | Hanriot HD.5 | Hanriot HD.6 |
| Hanriot HD.7 | Hanriot HD.8 | Hanriot HD.14 | Hanriot HD.15 |
| Hanriot HD.17 | Hanriot HD.19 | Hanriot HD.20 | Hanriot H.26 |
| Hanriot HD.28 | Hanriot H.31 | Hanriot HD.32 | Hanriot H.33 |
| Hanriot H.35 | Hanriot LH.10 | Hanriot H.41 | Hanriot H.43 |
| Hanriot H.110 | Hanriot H.115 | Hanriot HD.120 | Hanriot H.180/H.182 |
| Hanriot H.220/SNCAC 600 | Hanriot H.2300/H.232 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bruce J.M. The Hanriot HD 1 Leatherhead: Profile Publications, 1966.
- Davilla, James J., & Soltan, Arthur M., French Aircraft of the First World War. Stratford, Connecticut: Flying Machines Press, 1997. ISBN 0-9637110-4-0
- Munson, Kenneth. Pioneer Aircraft 1903-1914 Blandford Press, London 1969.
- Opdycke, Leonard: French Aeroplanes before the Great War. Atglen, PA: Schiffer, 1999. ISBN 0-7643-0752-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aéroplanes Hanriot et Cie. Wikimedia Commonsissa
