Émile Lahoud

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Émile Lahoud vuonna 2003.

Kenraali Émile Geamil Lahoud (arabiaksi اميل لحود, armeniaksi Իմիլ Լահուտ; s. 12. joulukuuta 1936, Baabdat, Libanon) on Libanonin entinen presidentti. Hänen isänsä on Libanonin armeijan perustajiin kuulunut kenraali Jamil Lahoud. Lahoud on uskonnoltaan maroniittikristitty ja entiseltä taustaltaan armenialainen. Lahoud oli presidentinvirassa 15. lokakuuta 1998 – 23. marraskuuta 2007. Hänen edeltäjänsä oli Elias Hrawi (virassa 1989–1998).

Poliittinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahoud oli sotilasuralla kenraali Michel Aounin alaisena Libanonin sisällissodan viimeisinä vuosina vuoteen 1989. Arabiliiton saatua aikaan tulitauon Lahoud loikkasi Syyrian hallitsemaan Länsi-Beirutiin. Siellä tämä maroniittikristittyihin kuuluva upseeri nimitettiin Libanonin Syyria-mielisen vastahallituksen armeijan komentajaksi Syyrian armeijan upseerin Ali Hammoundin suosituksesta. Lahoud toimi armeijan ylipäällikkönä vuosina 1989–1998.

Lahoud valittiin Libanonin presidentiksi vuonna 1998. Libanonissa presidentin normaali virkakausi on kuusi vuotta. Syyrian painostuksesta Libanonin parlamentti päätti pidentää Lahoudin virkakautta kolmella vuodella vuoteen 2007 saakka. Libanonin oppositio ja kansainväliset tarkkailijat ovat väittäneet päätöstä laittomaksi.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahoudin kannatus oli vähäistä varsinkin kristittyjen, druusien ja sunnimuslimien keskuudessa. Libanonilaiset Antiokian maroniittipatriarkka Nasrallah Boutros Sfeir, maroniittijohtaja Samir Geagea ja druusijohtaja Walid Jumblatt olivat Lahoudin voimakkaimpia arvostelijoita. Murhattu sunnipääministeri Rafik Hariri, joka työskenteli Syyrian hyväksymänä useita vuosia, vastusti Lahoudin valtakauden pidentämistä ja erosi vastalauseena sen pidentämiselle. Nämä henkilöt ovat kuvanneet Lahoudia Syyrian nukkehallitsijaksi.

Elämäntyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haastattelussa New York Timesille Lahoud kertoi viettävän aikaansa iltapäivisin Yarze country clubin uima-altaalla ja lukevansa Paris Match -aikakauslehteä. Lahoudinin ilmoitettiin menneen uimaan Haririn hautajaispäivänäkin. Lahoud kertoi toimittajajoukolle: "Minä uin joka päivä — se on minun harrastukseni — mutta sinä päivänä en uinut".