Äitsaari
Äitsaari on saari varsinaisen Saimaan kaakkoisosassa Suur-Saimaan ja Haapaveden välissä Ruokolahdella Etelä-Karjalassa. Se on eteläisen Saimaan ja samalla Etelä-Karjalan suurin saari.[3][4]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äitsaaren pituus on 15 kilometriä, leveys 8 kilometriä ja sen pinta-ala on 74 neliökilometriä. Saari sijaitsee eteläisellä eli varsinaisella Saimaalla Haapaveden ja Suur-Saimaan välissä. Haapaveden rannat sijaitsevat idässä ja pohjoisessa Suikkalansalmen sillan ja Soinnilansalmen pengertien välissä. Suikkalansalmi on kuusi kilometriä pitkän Ravalinsalmen kapeikko. Ravalinsalmi aukeaa pohjoisessa Haapaveden pääselälle ja Ihalanniemen kohdalla alkavat länteen johtavan Ihalansalmen rannat. Ihalansalmi aukeaa Kurenvirran jälkeen Raaniemenselälle, joka työntyy nelikilometrisenä Soinilanlahtena saaren luoteispäähän. Kauvonniemi erottaa Raaniemenselän Kauvonselästä ja siitä alkavasta Soinilansalmesta. Saaren länsi- ja eteläpuoliset rannat jäävät Suur-Saimaan puolelle. Äitsaarta suojaa Suur-Saimaan vaikutuksilta pohjoisessa Härskiänsaari ja kaakossa Mietinsaari. Saarien edessä sijaitsevat vesialueet Soinilansalmi, Korosniemenselkä, Sopalanselkä ja Karhuselkä. Äitsaaren etelärannoilta näkee saariston läpi Imatran kaupungin rannikolle. Armlahdelta on Suikkalansalmesta vesiyhteys Haapaveteen.[3]
Äitsaaren erityispiirteitä ovat niemet ja lahdet sekä lähivesien saaria. Karonniemi työntyy luoteeseen yli neljä kilometriä pitkänä ja 1,5 kilometriä leveänä. Sen itäpuolelle jää Soinilanlahti, jossa on 22 pientä saaria ja niistä suurimpana Vuosaari. Lahden pohjalla sijaitsee niistä suurin Jussinsaari. Soinilansalmen pengertien eteläpuolella on myös pieniä saaria. Niistä suurimmat ovat Majasaari, Nurmiluoto ja Kaupinsaari. Muuraisniemi jakaa salmen Likalahteen ja Kotilahteen. Etelämpänä salmessa on vielä Makkarasaaret, Kalliosaaret ja Kuoppasaari. Korosniemenselällä on runsaasti pikkusaaria. Siitä työntyy Äitsaaren sisämaahan Riislahti, joka on samalla tavalla saaristoinen. Karhuselän päässä sijaitsee poikittain 2,2 kilometriä pitkä Urkonsaari. Saaren takana näkyy Imatran kaupunki ja sen edustan saaristoa. Näistä ovat Äitsaarta lähinnä Pätkäle, joka sijaitsee Savilahden edustalla, ja Oritsaari, jonka pohjoispuolella on Armlahti ja Suikkalansalmi. Myös Ravalinsalmessa on pieniä saaria, joista Venäinsaari on suurin. Haapaveden pääselän pohjoispäässä on Ihalansalmen suulla Kotkatsaari, jonne on Äitsaaresta tieyhteys.[3]
Äitsaaren maasto on mäkimaata, jonka tasaisempia laaksoja on raivattu viljeltyyn. Välissä on laakeita kangasmetsiä, jotka muistuttavat sen pohjoispuolisia toisen Salpausselän kankaita. Saaren korkein kohta sijaitsee Opatanvuorella, jossa laki kohoaa 123 metriä mpy. Myös Rautakangas ja Samlamminvuori kohoavat 120 metrin korkeuteen. Saaren peltomaat sijaitsevat korkeintaan viiden metrin korkeudelta Saimaan vedenpinnasta.[3]
Äitsaaressa on noin 30 järveä. Saaren suurin järvi on sen keskellä sijaitseva Oininki (267 ha). Se on laakeapohjainen ja vain 5,2 metriä syvä järvi. Sen pohjan pienet epätasaisuudet ilmenevät 17 saarena. Oiningin laskuoja on Suuroja, joka laskee ojitetun Lääväsuon läpi saaren länsirantaan Soinilanlahteen. Oiningin valuma-alueen kaakkoispuolelta laskee Mustalammen (2 ha) kautta pieniä lampia: Rokkalampi (2 ha), Ala-Kurklampi (1 ha), Ylä-Kurklampi (3 ha), Umpilampi, Pieni-Valkee (2 ha) ja Raatlampi (3 ha). Suurojan varrella Kurjalassa on pieni Hauklampi, joka laskee Suurojaan. Hännilän eteläpuolella laskee Tervajärvi (4 ha) Soinnilanlahden Mustlahteen. Savilahden Suurisuon peltoalueen läpi virtaa Särmäjärven (16 ha) laskuoja. Sen valuma-alueen pohjoisosista laskevat Särmäjärveen Syväjärvi (4 ha), Mökinlampi, Ruokojärvi (18 ha), Toralammit ja Savijärvi (16 ha). Samaan Savilahteen laskee lounaasta päin Hänninjärvi (3 ha). Ravalinsalmen Rusolampeen laskee Somerojan yhtä sivuhaaraa myöten Iso Rasalampi ja Pieni Rasalampi, ja toista sivuhaaraa myöten Kuikkalampi, Suuri-Valkee (18 ha), Samlampi (10 ha), Oritlampi ja Kaitalampi. Rusolampi on lähes lahti, mutta sen eteläpuolella on oikea lahti Mustalahti, johon tulee Suurenniitynjärven ja Kaatralammen laskuoja. Haapaveden rantaan Ravalinsalmen suussa laskevat Kaakkolampi ja Riihilampi yhteistä laskuojaa myöten. Pohjoisosien läpi virtaa Luudanjoki, jonka valuma-alue on järvetön.[3][5]
Äitsaaressa on kaksitoista ruokolahtelaista kylää. Ne ovat Savilahti, Vilkonmäki, Sopala, Kurjala, Terävälä, Soinila, Aisaniemi, Hännilä, Savolaisenniemi, Hannikylä, Lempiälä ja Ravali. Saarelle tulee tie mantereelta Salosaaren läpi Rasilasta. Saarella se muodostaa rengastien, joka kulkee Savilahden, Kurjalan, Terävälän, Soinilan, Hännilän, Hannikylän, Lempiälän ja Ravalin kautta. Muista kylistä tulee rengastiehen lyhyet tiet. Sopalan kautta tulee rengastieltä oma tie, joka jatkaa lounaisrantaan asti. Siellä on lossiranta Mietinsaareen kulkevalle Karhusalmen lossille. Soinilan ohittaa tie, josta alkaa pengertie Härskiänsaareen.[3][6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äitsaaren lounaisosassa Riislahden etelä rannassa sijaitsee Kolmiköytisienvuori. Sieltä on löydetty Kolmiköytisienvuoren kalliomaalaus. Saarella on kiinteitä asuinpaikkoja, esimerkiksi Karonniemessä ja Terävälän eteläpuolella, joissa on asuttu tuhansia vuosia.[7][1]
Sipilän hallituksen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on kotoisin Äitsaarelta.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Manninen, Ari: ”Äitsaari”, Saimaa – koko tarina, s. 413–415. Helsinki: A Bonnier Group Company/Readme.fi, 2020. ISBN 978-952-321-783-6.
- ↑ Hiljaisella saarella on pitkät perinteet, Helsingin Sanomat, 2002
- ↑ a b c d e f Äitsaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.6.2021.
- ↑ Esko Kuusisto: Suomi - Saarten ja vetten maa (pdf) (sivu 6) 2012. Saaristoasiain neuvottelukunta, Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 16.8.2015.
- ↑ Ala-Saimaan lähialue (04.112) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 6.6.2021.
- ↑ Pullinen, Sari: Kesä on Mietinsaarelle kuin uusi elämä 18.5.2003. Etelä-Saimaa. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 16.8.2015.
- ↑ Muinaisjäännösrekisteri: Kolmiköytisienvuoren kallionmaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 16.8.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Äitsaaren kylät ry:n sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)