Ølbyn nainen
| Ølbyn nainen | |
|---|---|
| Ølbykvinnen | |
| Sijainti | |
  Ølbyn nainen |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Tanska |
| Paikkakunta | Køge |
| Historia | |
| Tyyppi | tammiarkkuhauta |
| Ajanjakso | pronssikausi, periodi II [1] |
| Huippukausi | 1500–1300 eaa. [1] |
| Kulttuuri | Skandinavian pronssikausi |
| Alue | Sjælland |
| Merkitys | melko hyvin säilynyt hautaus |
Ølbyn nainen (tansk. Ølbykvinnen, noin 1500–1300 eaa., varhaiselta Skandinavian pronssikaudelta, Monteliuksen periodi II) oli mahdollisesti nuori nainen, jonka osittain säilyneet jäännökset löydettiin vuonna 1880 Tanskan Sjællannissa, Ølbyn pohjoispuolella Køgessä sijaitsevassa Nordhøjn hautakummun tammiarkusta. Hautaus oli varsin rikas.[1][2]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautakumpu kuului maanviljelijän Peder Pedersenin maatilaan, ja hän oli käyttänyt kumpua lisämaan ottamiseen. Hautakummusta oli jo käytetty vajaa puolet, kun hän vuonna 1880 otti yhteyttä kansallismuseoon kertoen, että hän oli löytänyt jotakin mielenkiintoista. Museon tarkastaja Sophus Mülleri havaitsi kummun keskeltä hyvin säilyneitä puun- ja kaarnan kappaleita ja lopulta tammen rungosta valmistetun arkun. Arkusta löytyi puoliksi säilynyt naisen luuranko.[1]
Hautaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hautakumpu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koska Pedersen oli jo vuosia kaivanut hautakummusta maata, antavat eri aikoina suoritetut mittaukset hautakummun pohjan leveydeksi 26–30 metriä ja korkeudeksi 3,25–5,0 metriä. Tämä on ollut tarpeeksi laaja turvekumpu, joka on säilyttänyt vainajan ja hautauksen orgaanisen materiaalin lähes nykypäivään asti.[1]
Tammiarkku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammiarkku oli löydettäessä lahonneessa tilassa eikä sitä otettu talteen. Arkun pituus oli 2,5 metriä ja leveys 63 senttimetriä. Siihen oli koverrettu kaukalo, johon vainaja oli laskettu makaamaan selälleen ja jalat suorina. Nainen oli sijoitettu arkun jalkopäähän, jolloin vainajan yläpuolelle jäi tilaa metrin verran. Yläpäästä ei kuitenkaan löydetty mitään esineitä tai jäänteitä orgaanisista tavaroista.[1]
Tammiarkku oli asetettu hautaan luode-kaakko-suuntaisena siten, vainajan pää osoitti kaakkoon. Arkun alle oli raportin piirroksissa piirretty vain rivi kiviä kummallekin puolelle arkkua tukemaan ja pitämään sitä pystyssä.[1]
Vainaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylävartalon luut sekä kädet olivat jo maatuneet. Jäljellä oli pääkallo ja reisi- ja sääriluita. Luut olivat jo hajonneet luutahnaksi, jota ei voinut ottaa talteen, mutta pääkallo saatiin talteen. Tästä huolimatta naisen ikää ei ole yritetty selvittää. Muuten hautaus on ollut korujen valossa varsin rikas.[1][2][3]
Vainajan asusteista oli säilynyt vain yksi villainen kangaskappale, jonka tarkoitusta ei tiedetä. Reisien yläosan ympärillä sijaitsi 125 pronssiputkea tai putken katkelmaa. Osassa putkista oli niiden sisälle säilynyt kierrettyä narua. Monesta muustakin hautauksesta tiedetään (noin 50 tapausta vuoteen 2007 mennessä [2]), että vainajalla on ollut yllään naruhame. Hameen naruihin on ollut kiinnitettynä joitakin pronssiputkia ja tällaisella vainajalla on löytynyt vyötäröltä vyölevy. Tämän vuoksi tutkijat ovat melko varmoja, että Ølbyn naisella oli haudatessa yllään naruhame. Hänen tapauksessaan pronssiputket muodostivat kaksi riviä: ylärivi ylitti lantion navan alapuolelta ja alarivi ylitti sen aivan lonkan korkeudelta. Näin voidaan tulkita, että naruhameen ylä- ja alaosassa oli naruihin kiinnitetty pronssiputket.[1]
Monissa Skandinavian pronssikultturin pienoispatsaissa esiintyy tansivia nuoria naisia, jotka heittävät kuperkeikkaa tai heiluvat akrobaattisesti tehden selkä kaarella voltteja taaksepäin. Näille naisille on patsaissa puettu ylle naruhameet, joiden kanssa tuollaiset liikkeet olivat mahdollisia. Ølbyn naisella oli hameessaan runsaasti pronssiputkia ja niistä on täytynyt Bergerbrantin mukaan lähteä melkoinen helinä ja kilinä liikkeiden aikana.[4]
Navan kohdalla sijaitsi vyölevy, joka oli tuon periodin aikana muotia. Se kiinnitettiin aina vyöhön alavatsan kohdalle. Kiekon keskellä sijaitsi parin sentin korkuinen uloke, jota kiersivät eri säteillä ympyräviivat ja niiden välissä vuorotellen ornamentteja ja ympyrän muotoisia spiraalikuvioita.[5][2]
Tutuluksia löytyi neljä. Kaksi niistä oli pyöreitä, joiden keskeltä kohosivat puolipallon muotoiset ulokkeet. Kaksi muuta olivat pyöreitä ja niiden keskeltä työntyivät eteen sylinterimäiset ulokkeet. Tutuluksia käytettiin yleensä vaatteissa, mutta naruhameiden kanssa on yleensä käytössä puolihihainen ja napaan ulottuva paita. Mutta koska mitään jäänteitä paidan kankaasta ei ollut löytynyt, ei asiasta voida olla varmoja. Kuitenkin esimerkiksi Bergerbrant uskoo, että tuolla kaudella naruhameisiin puetuilla naisilla oli aina samantapaiset paidatkin. Hän ehdottaa, että Ølbyn naisella oli hyvin samanlainen asu kuin Egtvedin tytöllä.[5][2][3]
Vainajan vyön kohdalle ja vyökiekon päälle oli asetettu tikarina toiminut pronssimiekan katkennut kärki. Sen kärki osoitti vinosti vasemmalle alas. Oli varsin yleistä, että varakkailla naisilla oli hauta-antimenaan tikari. Se laitettiin yleensä vyötärölle vyön alle, mikä viittaisi samantapaiseen asiaan tässäkin hautauksessa [6].[1][5]
Oikean kyynärtaipeen ylä- tai alapuolella sijaitsi jokin koru. Sen kohdalta löytyi pronssinkappaleita, sininen lasihelmi ja kaksi meripihkahelmiä. Ne olivat erillisessä rannekkeessa tai ne ovat olleet hihaan ommeltuina. Kaulan edessä sijaitsi pronssinen kaulusrengas, johon oli pakotettu yhdeksän koristeuraa. Kaulusrenkaat olivat periodilla II yleisiä.[1][5]
Vaikka vainaja ja hänen asunsa ovat kompostoituneet jäljettömiin, voidaan vihjeiden avulla kuitenkin päätellä varsin paljon. Toisaalta myös kamman puute – sellaisia oli jokaisella naisella vyön alle työnnettynä tuohon aikaan – selittyy myös lahoamisella. Hänellä kampa ei ollut pronssia, vaan ilmeisesti luuta, koska sitä ei löytynyt! [7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bergerbrant, Sophie: Bronze Age Identities: Costume, Conflict and Contact in Northern Europe 1600-1300 BC. Stockholm Studies in Archaelogy, 2007, nro 43. Tukholma, Ruotsi: Bricoleur Press. ISSN 0349-4128. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 29.4.2018. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Guder og Grave: Nordhøj, viitattu 29.4.2018
- ↑ a b c d e Kaul, Flemming: Sotetorp - endnu engang(tanskaksi), Adoranten, 2007 viitattu 29.4.2018
- ↑ a b Bergerbrant, Sophie: Bronze Age Identities, 2005, s.49–60
- ↑ Bergerbrant, Sophie: Bronze Age Identities, 2005, s.46
- ↑ a b c d Guder og Grave: Nordhøj, hauta-antimet, viitattu 29.4.2018
- ↑ Bergerbrant, Sophie: Bronze Age Identities, 2005, s.9
- ↑ Bergerbrant, Sophie: Bronze Age Identities, 2005, s.63–64
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sissels Blogg: Egtved flickan (Arkistoitu – Internet Archive) – Tidig Bronsålder (1370 f.Kr), Denmark.: näyttää videolla, miten naruhame valmistetaan.(englanniksi)