Ömer Seyfettin
| Ömer Seyfettin | |
|---|---|
 Ömer Seyfettin |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. maaliskuuta 1884 Balıkesirin maakunta, Osmanien valtakunta |
| Kuollut | 6. maaliskuuta 1920 (35 vuotta) Konstantinopoli, Turkki |
| Kansalaisuus | Turkki |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | turkki |
| Aiheet | panturkkilaisuus, nationalismi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ömer Seyfettin (11. maaliskuuta 1884 Balıkesirin maakunta, Osmanien valtakunta – 6. maaliskuuta 1920 Konstantinopoli, Turkki) oli turkkilainen prosaisti, runoilija, toimittaja, esseisti, tutkija, opettaja ja sotilas. Seyfettin on luetuimpia turkkilaisia kirjailijoita. Hän oli ensimmäisiä panturkkilaisuutta edustavia kirjailijoita ja pyrki teoksissaan yksinkertaistamaan kansansa kieltä, silloista osmaninturkkia.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ömer Seyfettin syntyi 11. maaliskuuta 1884, Gönen -nimisessä kaupungissa Balıkesirin maakunnassa. Isä-Ömer oli kotoisin Kaukasiasta, äiti Fatma Istanbulista. Nuoruusvuodet Seyfettin vietti matkustellessaan Marmaranmeren ympäristössä. İzmirin kaupungissa hän aloitti kirjoittamaan lehtiartikkeleita, ja hänen ensimmäinen runonsa, Hissi Müncemid julkaistiin vuonna 1900. Hän valmistui sotilaskoulusta vuonna 1903 ja astui seuraavaksi Osmanien valtakunnan armeijan palvelukseen.[1][2][3]
Seyfettin palveli vuonna 1909 upseerina yksikössä Hareket Ordusu, joka lakkautti uskonnollisten ryhmittymien taiston uutta Istanbulin perustuslaillista monarkiaa vastaan. Atatürk oli mukana yksikössä.[4]
Seyfettin, Ziya Gökalp ja Ali Canip perustivat vuonna 1911 lehden nimeltään Genç Kalemler. Lehden kautta Seyfettin alkoi kirjoittaa ensimmäisiä tekstejä käyttäen osmaninturkin sijasta turkin kieltä.[5]
Balkanin sodan alussa Seyfettin joutui takaisin armeijaan. Kun hänen yksikkönsä voitettiin vuoden 1913 alussa Yaninassa, hän oli vuoden sotavankina Kreikassa. Vapauduttuaan Seyfettin palasi Konstantinopoliin, ja hänestä tuli Türk Sözü -lehden päätoimittaja.[6] Erottuaan armeijasta uudelleen vuonna 1914 hänestä tuli kirjallisuuden opettaja istanbulilaiseen kouluun. Hän oli myös Türk Yurdu -lehden päätoimittaja.[4]
Seyfettin ja Calibe (Hanım) olivat naimisissa mutta sittemin erosivat. Heillä oli yksi lapsi, Güner.[2]
Kirjailijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seyfettin on luetuimpia turkkilaisia kirjailijoita. Hän pyrki yksinkertaistamaan turkin kieltä. Seyfettin on myös yksi ensimmäisistä panturkkilaisuutta puoltaneista kirjailijoista. Kollega-Gökalp tiivisti runossaan seuraavasti omat mietteensä aatteesta, joka tunnetaan myös nimellä turanismi: "Vatan ne Türkiye'dir Türklere, ne Türkistan; Vatan büyük ve müebbet bir ülkedir: Turan". (’Kotimaa ei ole Turkki turkkilaisille eikä Turkistan; Kotimaa on suuri ja ikuinen maa: Turan’).[2][7]
Monet Seyfettinin teokset olivat nationalistisia, ja hän käytti niissä inspiraationaan muun muassa lapsuudenmuistojaan, jokapäiväistä elämää ja kansantarinoita.[3]
Seyfettinin kirjoituksia julkaistiin vuosien varrella monissa lehdissä, mutta suurin osa on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Seyfettin kuoli 6. maaliskuuta 1920 Istanbulissa (silloinen Konstantinopoli).[3]
Muut nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seyfettinin käyttämiä muita nimiä on: Ayas, Camsâp, C. Nazmi, C. Nizami, Ç. Kemal, F. Nezihi, Feridun Perviz, Kâf-ı Farsi, Kaygusuz, M. Enver, M. Enver Perviz, Ömer, Perviz, Süheyl Feridun, Şit, Tarhan, Tekin.[3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ashab-ı Kehfimiz (Our Ashab-ı Kehf*, 1918)
- Efruz Bey (Efruz Bey, 1919)
Novellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Harem (Harem, 1918)
Kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Efruz Bey (Efruz Bey, 1970)
- Kahramanlar (Heroes, 1970)
- Bomba (Bomb, 1970)
- Harem (Harem, 1970)
- Yüksek Ökçeler (High Heels, 1970)
- Kurumuş Ağaçlar (Dead Trees, 1971)
- Yalnız Efe (Lonely Hector, 1971)
- Falaka (Bastinado, 1971)
- Aşk Dalgası (Wave of Love)
- Beyaz Lale (The White Tulip)
- Gizli Mabed (Secret Temple)
Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ömer Seyfettin'in Şiirleri (Poems by Ömer Seyfettin, collected by Fevziye Abdullah Tansel, 1972).
Esseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dil Konusunda Yazıları (Articles on Language, 1989)
- Sanat ve Edebiyat Yazıları (Articles on Art and Literature, 1990)
- Olup Bitenler, Toplumsal Yazılar (What Happens, Social Articles, 1992)
- Türklük ve Türkçecilik Yazıları (Articles on Being Turkish and Defending the Turkish Language, 1993)
Tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Türk Masalları (Turkish Fairytales, 1906)
- Vatan, Yalnız Vatan (Motherland, Only Motherland, 1911)
- Millî Tarihimizden Çıkarılmış Ameli Siyaset (Applied Politics from Our National History, under the pen name Seyfettin Tarhan, 1914)
- Turan Devleti (The Turan State, 1914)
- Yazmak Sanatı (The Art of Writing, 1919).[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Erol Köroğlu: Ottoman Propaganda and Turkish Identity: Literature in Turkey During World War I, s. 153. Bloomsbury Academic, 2007. ISBN 978-1-84511-490-9. (englanniksi)
- ↑ a b c Ömer Seyfettin TürkçeBilgi. Viitattu 23.10.2021. (turkiksi)
- ↑ a b c d e Ömer Seyfettin biyografya. Viitattu 23.10.2021. (turkiksi)
- ↑ a b Phil, H. B. ja Paksoy, D.: Essays on Central Asia, s. 229. Carrie/EUI. (englanniksi)
- ↑ Köroğlu 2007, s. 41
- ↑ Köroğlu 2007, s. 154
- ↑ Türkçülük TürkçeBilgi. Viitattu 23.10.2021. (turkiksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
