Åslaug Haga
| Åslaug Haga | |
|---|---|
.jpg) Haga vuonna 2017. |
|
| Norjan öljy- ja energiaministeri | |
|
Stoltenbergin II hallitus
21. syyskuuta 2007 – 20. kesäkuuta 2008 |
|
| Edeltäjä | Odd Roger Enoksen |
| Seuraaja | Terje Riis-Johansen |
| Norjan kunta- ja alueministeri | |
|
Stoltenbergin II hallitus
17. lokakuuta 2005 – 21. syyskuuta 2007 |
|
| Edeltäjä | Erna Solberg |
| Seuraaja | Magnhild Meltveit Kleppa |
| Norjan kulttuuriministeri | |
|
Bondevikin I hallitus
8. lokakuuta 1999 – 17. maaliskuuta 2000 |
|
| Edeltäjä | Anne Enger Lahnstein |
| Seuraaja | Ellen Horn |
| Keskustapuolueen puheenjohtaja | |
|
2003–2008
|
|
| Edeltäjä | Odd Roger Enoksen |
| Seuraaja | Liv Signe Navarsete |
| Suurkäräjäedustaja | |
|
Akershusin vaalipiiri
2001–2009 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Åslaug Marie Haga |
| Syntynyt | 21. lokakuuta 1959 Nes, Norja |
| Ammatti | diplomaatti, poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue | Keskustapuolue |
| Koulutus | Oslon yliopisto |
Åslaug Marie Haga (21. lokakuuta 1959 Nes) on norjalainen diplomaatti ja poliitikko. Hänet istui suurkäräjillä vuosina 2001–2009 ja toimi Norjan kulttuuriministerinä 1999–2000, kunta- ja alueministerinä 2005–2007 sekä öljy- ja energiaministerinä 2007–2008. Hän oli keskustapuolueen puheenjohtaja vuosina 2003–2008.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haga opiskeli valtio-oppia Oslon yliopistossa ja aloitti harjoittelijana Norjan ulkoministeriössä vuonna 1985, jossa hän työskenteli lähes 15 vuotta eri asemissa, muun muassa YK-lähetystössä New Yorkissa sekä kehitysapuministeri Tom Vraalsenin sihteerinä. Politiikkaan hän lähti paikallisvaaleissa vuonna 1995, jolloin hänet valittiin Åsin kunnanvaltuustoon. Vuonna 1997 hänestä tuli keskustapuolueen valtiosihteeri ulkoministeriöön, jossa hän joutui vaikeaan asemaan tasapainoillessaan hallitusohjelmaan kirjatun mahdollisen EU-jäsenyyden ja oman puolueensa EU-jäsenyyden vastaisen kannan välillä. Huolimatta muun muassa puolueen nuorisojärjestön Hagaa vastaan kohdistuneesta kampanjasta hänet valittiin puolueen toiseksi varapuheenjohtajaksi vuonna 1999.[1]
Haga työskenteli joitakin kuukausia valtiosihteerinä pääministerin kansliassa ennen kuin hänet valittiin kulttuuriministeriksi yllättäen eronneen Anne Enger Lahnsteinin tilalle. Hän ehti toimia tehtävässä vain puolisen vuotta ennen hallituksen kaatumista, mutta nousi sen ansiosta tunnetuksi poliitikoksi. Vuonna 2001 hänet valittiin keskustapuolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi ja hän myös pääsi niukasti suurkäräjille. Ulkopoliittisen kokemuksensa avulla hän haastoi istuvaa hallitusta muun muassa Irakin sodasta ja WTO-neuvotteluista. Vuonna 2003 Haga nousi puolueensa puheenjohtajaksi.[1]
Puheenjohtajana Haga asettui ajamaan perinteistä keskustapuolueen politiikkaa: EU-vastaisuutta ja alueiden tukemista. Vuoden 2005 suurkäräjävaalien alla hän lähestyi työväenpuoluetta ja sosialistista vasemmistopuoluetta. Puolueet saivat yhdessä enemmistön ja muodostivat hallituksen, jossa hänestä tuli kunta- ja alueministeri. Syksyllä 2007 hän siirtyi öljy- ja energiaministeriksi.[1]
Haga joutui jättämään puheenjohtajuuden kesällä 2008 yksityiselämäänsä liittyvien paljastusten vuoksi – hän oli rakennuttanut mökilleen luvattoman laiturin ja vuokrannut kesäpaikkansa aittaa lainvastaisesti.[1]
Haga siirtyi politiikasta työnantajajärjestö Norsk Industrin palvelukseen ja on sen jälkeen työskennellyt johtotehtävissä eri yrityksissä ja järjestöissä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Åslaug Haga Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Odd Roger Enoksen |
Norjan keskustapuolueen puheenjohtaja 2003–2008 |
Seuraaja: Liv Signe Navarsete |
| ||||||||||
