Keskustapuolue (Norja)
| Keskustapuolue | |
|---|---|
| Senterpartiet | |
|
|
|
| Perustettu | 19. toukokuuta 1920 |
| Johto |
|
| Ideologia | keskustalaisuus[1] hajasijoittaminen[2] euroskeptismi[2] liberaalinationalismi[3] |
| Poliittinen kirjo | keskusta[4] |
| Värit | vihreä |
| Suurkäräjät | 28 / 169 |
| Saamelaiskäräjät | 3 / 39 |
| Nuorisojärjestö | Senterungdommen |
| Kotisivu | www.senterpartiet.no |
Keskustapuolue (norj. Senterpartiet, Sp) on norjalainen puolue, jonka perustana ovat norjalaiset talonpoikais- ja kalastajaliikkeet. Puolue perustettiin Norges Bondelagin kokouksessa 1920 nimellä Bondepartiet. Siitä tuli siten maan toinen "luokkapuolue" työväenpuolueen jälkeen. Puolue erottautui talonpoikaisliikkeestä jo vuonna 1922 ja vuonna 1959 se vaihtoi nimensä Senterpartietiksi.
Keskustapuolueella on vuoden 2021 vaalien jälkeen 28 paikkaa Norjan parlamentissa eli suurkäräjillä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun keskustapuolue perustettiin vuonna 1920, se oli aluksi vahvasti talonpoikien ja kalastajien eturyhmäpuolue. Ensimmäinen puoluetta edustanut Norjan pääministeri oli Peder Kolstad vuosina 1931–1932 ja hänen kuolemansa jälkeen Jens Hundseid 1932–1933. Vuonna 1935 keskustapuolue muodosti hallituksen työväenpuolueen kanssa ja alkoi kehittyä kohti yleiskeskustalaisuutta.[5] Toisen maailmansodan aikana puolueen maine kärsi, koska sen pitkäaikainen johtaja Hundseid oli liittynyt Nasjonal Samling -puolueeseen ja maanpetturi Vidkun Quisling oli aiemmin edustanut keskustapuoluetta. Vuonna 1959 vielä nimeä Bondepartiet (Talonpoikaispuolue) käyttänyt keskustapuolue valitsi uudeksi nimekseen Norsk folkestyreparti – Demokratene (Norjan kansanvaltapuolue – Demokraatit), mutta joutui vaaliteknisistä syistä vaihtamaan nykyiseen nimeensä.[6]
Työväenpuolueen pitkän valtakauden jälkeen keskustapuolueen Per Borten nousi vuonna 1965 keskustaoikeistolaisen hallituksen pääministeriksi. Bortenin hallitus kaatui vuonna 1971 erimielisyyksiin Norjan EY-jäsenyydestä, jota keskustapuolue vastusti jyrkästi. Tämän jälkeen keskustapuolue oli osa Korvaldin (1972–1973), Willochin (1983–1986), Sysen (1989–1990) ja Bondevikin (1997–2000) porvarillisia hallituksia. Sen kannatus laski 1970- ja 1980-luvuilla, mutta vuoden 1993 suurkäräjävaaleissa se teki ennätystuloksen keräten 16,7 prosenttia ja 32 paikkaa. Taustalla oli puolueen selkeä asettuminen Norjan EU-jäsenyyttä vastaan. Vuoden 1997 vaaleissa puolue putosi lähelle aiempaa kannatustasoaan, ja vuonna 2001 se sai historiansa siihen mennessä huonoimman tuloksen, 5,6 prosenttia.[5]
Oltuaan vuosikymmeniä osa porvaripuolueiden blokkia keskustapuolue muodosti vuonna 2005 hallituksen työväenpuolueen ja sosialistisen vasemmistopuolueen kanssa. Samat puolueet jatkoivat hallitusyhteistyötään myös vuoden 2009 vaalien jälkeen. Vuonna 2013 hallituspuolueet kärsivät vaalitappion ja keskustapuolue siirtyi oppositioon. Sekä vuosien 2017 että 2021 vaaleissa keskustapuolueen kannatus nousi useita prosenttiyksiköitä, ja syksyllä 2021 se muodosti jälleen hallituksen työväenpuolueen kanssa.[5] Se erosi hallituksesta helmikuussa 2025.[6]
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1920–1921: Johan E. Mellbye
- 1921–1927: Kristoffer Høgset
- 1927–1930: Erik Enge
- 1931–1938: Jens Hundseid
- 1938–1948: Nils Trædal
- 1949–1955: Einar Frogner
- 1955–1967: Per Borten
- 1967–1973: John Austrheim
- 1973–1977: Dagfinn Vårvik
- 1977–1979: Gunnar Stålsett
- 1979–1991: Johan J. Jakobsen
- 1991–1999: Anne Enger
- 1999–2003: Odd Roger Enoksen
- 2003–2008: Åslaug Marie Haga
- 2008–2014: Liv Signe Navarsete
- 2014– Trygve Slagsvold Vedum
Vaalimenestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Paikat | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1921 | 17 / 150
|
13,1 % | |
| 1924 | 22 / 150
|
13,5 % | |
| 1927 | 26 / 150
|
14,9 % | |
| 1930 | 25 / 150
|
15,9 % | |
| 1933 | 23 / 150
|
13,9 % | |
| 1936 | 18 / 150
|
11,5 % | |
| 1945 | 10 / 150
|
8,0 % | |
| 1949 | 12 / 150
|
7,9 % | |
| 1953 | 14 / 150
|
9,0 % | |
| Vuosi | Paikat | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1957 | 15 / 150
|
9,3 % | |
| 1961 | 16 / 150
|
9,3 % | |
| 1965 | 18 / 150
|
9,9 % | |
| 1969 | 20 / 150
|
10,5 % | |
| 1973 | 21 / 155
|
11,0 % | |
| 1977 | 12 / 155
|
8,6 % | |
| 1981 | 11 / 155
|
6,7 % | |
| 1985 | 12 / 157
|
6,6 % | |
| Vuosi | Paikat | Kannatus | |
|---|---|---|---|
| 1989 | 11 / 165
|
6,5 % | |
| 1993 | 32 / 165
|
16,7 % | |
| 1997 | 11 / 165
|
7,9 % | |
| 2001 | 10 / 165
|
5,6 % | |
| 2005 | 11 / 169
|
6,5 % | |
| 2009 | 11 / 169
|
6,2 % | |
| 2013 | 10 / 169
|
5,5 % | |
| 2017 | 19 / 169
|
10,3 % | |
| 2021 | 28 / 169
|
13,6 % | |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Norway Parties and Elections in Europe. 2013. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Norway: Political Parties 2020. European Election Database. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Kramviken, Tarjei; Tille, Harry & Bråten, Roy Tommy: Rekordmåling for Senterpartiet: - Norsk nasjonalisme er en positiv kraft Aftenposten. 9.2.2019. Viitattu 20.2.2020. (norjaksi)
- ↑ Hva står de politiske partiene for? 27.8.2019. Nasjonal Digital Læringsarena. Arkistoitu 18.11.2018. Viitattu 21.1.2020. (norjaksi)
- ↑ a b c Senterpartiet Nationalencyklopedin. Viitattu 30.6.2025. (ruotsiksi)
- ↑ a b Tvedt, Knut Are & Garvik, Olav: Senterpartiet Store norske leksikon. 26.3.2025. Viitattu 30.6.2025. (norjaksi)
- ↑ Tvedt, Knut Are: Mandatfordeling på Stortinget 1882–1936 Store norske leksikon. 22.11.2024. Viitattu 30.6.2025. (norjaksi)
- ↑ Tvedt, Knut Are: Mandatfordeling på Stortinget etter 1945 Store norske leksikon. 26.11.2024. Viitattu 30.6.2025. (norjaksi)
- ↑ Tvedt, Knut Are: Stortingsvalg Store norske leksikon. Viitattu 30.6.2025. (norjaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keskustapuolue (Norja) Wikimedia Commonsissa
- Keskustapuolue (norjaksi)
| Suurkäräjät |
|
|---|---|
