Pallea
Pallea (lat. diaphragma) kuuluu sisäänhengityslihaksiin. Se muodostaa kraniaalisesti kuperan seinämän rinta- ja vatsaontelon väliin. Pallea puuttuu kuitenkin kokonaan linnuilta, joilla rinta- ja vatsaontelo ovat samaa tilaa. [1]
Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pallea on hyvin ohut lihas, joka koostuu suurimmaksi osaksi jänteistä. Pallean lihaksinen reunaosa voidaan jakaa kolmeen osaan kiinnittymisen perusteella: pallean lannenikamaosa (pars lumbalis diaphragmatis) kiinnittyy kraniaalisiin lannenikamiin, pallean kylkiluuosa (pars costalis diaphragmatis) kiinnittyy kaudaalisiin kylkiluihin ja pallean rintalastaosa (pars sternalis diaphragmatis) kiinnittyy rintalastan vartaloon ja miekkalisäkkeeseen. Nämä kaikki kolme osaa kiinnittyvät myös pallean jänteiseen keskusosaan (centrum tendineum).
Pallean läpi kulkeville rakenteille on omat aukkonsa palleassa. Palleapilarit muodostavat pallean lannenikamaosaan aortta-aukon (hiatus aorticus), josta kulkevat aortta, vena azygos ja rintatiehyt. Oikea palleapilari muodostaa ruokatorviaukon (hiatus oesophagus), josta kulkevat ruokatorvi sekä kiertäjähermon etu- ja takarunko. Pallean jänteisessä keskiosassa on aukko (foramen venae cavae) alaonttolaskimolle, joka on kiinnittyneenä tiiviisti aukon reunoihin. Tämä kiinnittyminen aiheuttaa sen, että pallean kupu pääsee liikkumaan suhteellisen vähän sisään- ja uloshengityksen aikana. Tilannetta, jossa mahalaukku työntyy vatsaontelosta rintaontelon puolelle jostakin edellä mainituista aukoista, sanotaan palleatyräksi.
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pallean supistuessa pallea laskeutuu siten, että rintaontelon tilavuus kasvaa alaspäin. Lisäksi sisäänhengityksessä toimivat uloimmat kylkivälilihakset, joiden supistuessa rintaontelo kasvaa sivuille ja eteen. Uloshengitys on useimmiten passiivista, koska rintaontelon tilavuus pienenee automaattisesti, kun uloimpien kylkivälilihaksien ja pallean supistus päättyy.
Pistos rinnassa eli palleakramppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheiltaessa pistos vatsassa tai kyljessä johtuu yleensä pallealihaksen krampista. Tämä johtuu useimmiten siitä, että mahalaukku hölskyy ja osuilee pallealihakseen. Tämän estämiseksi mahalaukun pitäisi urheiltaessa olla riittävän tyhjä ruoasta ja juomasta. Toisaalta liian tyhjä vatsa on myös ongelma.[2]
Krampin estämiseksi kannattaa nauttia pieni nestemäinen välipala, kuten mehulasillinen, noin 30 minuuttia ennen suoritusta, tai pieni kiinteä välipala, esimerkiksi vaalea leipä, 60 minuuttia ennen suoritusta. Aika tosin on yksilöllinen.[2]
Kramppi voi myös aiheutua liian vähistä nesteestä ja suoloista, etenkin kuumalla, huonosta ryhdistä tai ilmasta paksusuolessa. Ilmaa paksusuoleen tuottavat ruisleipä, kahvi ja etenkin hiilihappojuomat.[2]
Kramppeihin auttaa pysähtyminen, käden nostaminen mahdollisimman ylös ja kyljen venyttäminen[2] sekä syvään hengittäminen.[3]
Joskus pistos voi kuitenkin olla rasitusastman ainoa oire.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sjastaad, Hove, Sand: "Physiology of Domestic Animals", s. 421
- ↑ a b c d e Tikkanen, Johanna: Asiantuntija kertoo, miksi mahaan pistää urheillessa – kyse ei ole huonosta kunnosta Helsingin Sanomat. 20.10.2015. Arkistoitu 24.10.2015.
- ↑ Haikarainen, Timo: Sitten se iskee: pistos - näin hankkiudut eroon lenkkeilijän kirouksesta Ilta-Sanomat. 11.9.2012. Viitattu 2.2.2021.