Nuuttipukki
Nuuttipukit (murresanana myös nuutipukki) ovat naamioituneita lapsia, jotka osassa Suomea kiertävät talosta taloon loppiaisen jälkeen 7. tammikuuta tai Nuutinpäivänä eli 13. tammikuuta. He esittävät laulun ja saavat siitä yleensä pienen palkkion.[1] Länsi-Suomessa näihin päiviin asti jatkunut vanha perinne muistuttaa Pohjois- ja Itä-Suomessa pääsiäisenä harrastettavaa virvontaa.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuutin päivän vieton historia ja nimi on lähtöisin 1100-luvulta Tanskasta. Herttua Knut Lavard murhattiin 7. tammikuuta 1131, ja Valdemar I:n aikana paavi julisti Knutin pyhimykseksi. Knutin juhlapäivää eli nuutinpäivää juhlittiin pitkään hänen kuolinpäivänään. Kansanperinteessä Nuutinpäivä päätti lopullisesti joulun juhlakauden. Viikkojen ajan oli nautittu ruuasta ja juomasta sekä muistettu vierailevia vainajia ja haltijoita. Pyhä aika päätettiin iloiseen ja meluisaan juhlaan, jonka perästä voitiin kantaa rukit takaisin pirttiin ja aloittaa muutkin arkiset työt. Vanhojen lakien mukaan nuutinpäivä päättää 20 päivän ajan kestäneen joulurauhan. Nuutinpäivänä myös joulukuusi viedään ulos ja joulukoristeet kerätään pois.[2]
Ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuutinpäivä on ollut nykyisellä paikallaan eli 13. tammikuuta vuodesta 1708 lähtien. Sitä ennen Nuutinpäivä oli jo loppiaisen jälkeisenä päivänä 7. tammikuuta.[3] Ajankohdan siirtämisestä huolimatta nuuttipukit kulkivat 7. päivänä aina vuoteen 1972 saakka, jolloin loppiaisen muuttaminen kiertäväksi juhlapyhäksi muutti myös nuutipäivän perinnettä. Nuuttipukkien uudeksi päiväksi tuli sen virallinen ajankohta eli 13. tammikuuta. Vaikka loppiainen palasi Suomessa jälleen kiinteäksi vuonna 1992, ei nuuttipukkiperinne enää siirtynyt takaisin vanhaan ajankohtaan.[4]
Nuutipukkien ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuuttipukkeilu on tätä nykyä lasten perinne, jolloin lapset pukeutuvat karnevaaliasuihin ja kiertävät laulamassa. Aikaisemmin nuuttipukikseiksi pukeutuneet nuoret miehet jotka pitivät kovaa meteliä ja kiersivät talosta taloon vaatimassa olutta. Yleisimmin nuuttipukki oli pukeutunut väärinpäin käännettyyn turkkiin tai lampaannahkaan ja hänellä oli päässään sarvet sekä tuohinaamari, hänellä oli ”lakeijoita”, kirjuri ja pasuri ohjaajina. Joukko saattoi myös matkalla kasvaa, kun kuljettiin talosta taloon, yleensä hevosella ja reellä. Nuutti saattoi myös istua reessä muiden vetäessä sitä. Aina taloon saavuttaessa ja poistuttaessa soitettiin lehmänkelloja Näitä metelöiviä nuuttipukkeja saatettiin jopa pelätä, mutta ne päästettiin silti sisään. Jos talosta ei saanut kunnon kestitystä, nuuttipukit lauloivat pilkkalauluja, syytivät talonväelle solvauksia ja varastivat oluttynnyreistä tapit.[5]
Perinteen tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämän perinteen merkitystä loppiaiseen päättyvän joulunajan riehana on viime vuosina kuitenkin pyritty elvyttämään, esimerkiksi Nuuttijuhlia sekä erillisiä nuutinpäivän tansseja järjestetämällä. [6][7]
Perinne ja nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuuttipukkiperinne on tullut Suomeen Tanskasta. Alun perin nuuttipukkina kiertäminen oli nuorten miesten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässän sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta tai ruokaa vaatien. Myös raha kelpasi.lähde? Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa.[2][8][9]
Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja nykyään sitä jatkavat lapset. He pukeutuvat naamiais- tai fantasia-asuun ja kiertävät ovelta ovelle kysymässä ”Saavatko nuuttipukit laulaa?”. Tämän jälkeen he esittävät jonkin laulun tai lorun. Palkkioksi nuuttipukeille on tapana antaa makeisia.
Nuuttipukkiperinne on Suomessa säilynyt lähinnä vain Lounais-Suomessa. Erityisesti Satakunta ja Vakka-Suomi ovat alueita, jossa nuuttipukit kiertävät edelleen. Perinne elää myös joissakin osissa Pirkanmaata sekä Etelä-Pohjanmaata.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nuuttipukki Suomi Sanakirja. Viitattu 6.1.2013.
- ↑ a b c Nuutinpäivä korjaa joulun pois 13.1.2012. Yle Turku. Viitattu 13.1.2014.
- ↑ Carsten, Bregenhöj & Urpo, Vento: Nuutti: Suomalainen karnevaali. SKS, 1975.
- ↑ Nuutipukit käyvät kohta matkaan 28.12.2010. Lauttakylä. Arkistoitu 13.1.2014. Viitattu 13.1.2014.
- ↑ https://www.soukka-seura.fi/historia/I004DF821
- ↑ Koskella arvaillaan taas keitä nuuttipukit oikein ovat – AVL AVL. 3.1.2017. Viitattu 7.1.2017.
- ↑ Tapahtuma | Nuuttipukkiperinne elää yhä Kiikoisissa – seurantalolla tanssitaan ja lauletaan karaokea Tyrvään Sanomat. 5.1.2023. Viitattu 20.1.2023.
- ↑ Nuuttipukit (Arkistoitu – Internet Archive) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.1.2014.
- ↑ Nuuttipukin naamari Sipoosta 1800-luvulta Suomen kansallismuseo. Viitattu 14.1.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nuuttipukki Wikimedia Commonsissa
- Sakka-Nuutin vietosta, Suomen Kuvalehti, 4.1.1930, nro 1, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.