Bromitrifluoridi
| Bromitrifluoridi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | BrF3 |
| Moolimassa | 136,9 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön tai kellertävä neste[1] |
| Sulamispiste | 8,8 °C[1] |
| Kiehumispiste | 135 °C[1] |
| Tiheys | 2,8 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Bromitrifluoridi (BrF3) on bromin ja fluorin muodostama niin kutsuttuihin interhalogeeniyhdisteisiin kuuluva epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää bromaavana ja fluoraavana reagenssina sekä eräissä tapauksissa liuottimena.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa bromitrifluoridi on väritöntä tai kellertävää pistävänhajuista nestettä. Kiinteänä se on punertavan keltaista. Yhdiste reagoi erittäin kiivaasti veden kanssa disproportioituen bromihapoksi, vetybromidiksi ja vetyfluoridiksi. Yhdiste johtaa hieman sähköä ja sen sähkönjohtokyky on 8·10−3 Ω−1·cm−1. Sähkönjohtavuus johtuu dissosioitumisesta BrF2+- ja BrF4--ioneiksi. Bromitrifluoridi on hyvin reaktiivinen yhdiste ja reagoi esimerkiksi useiden orgaanisen yhdisteiden kanssa bromaten tai fluoraten ne. Lisäksi yhdiste liuottaa useita fluorideja muodostaen BrF4--ioneja. Bromitrifluoridi on vahva hapetin.[1][2][3][4][5][6]
- 3 BrF3 + 6 H2O → 2 HBrO3 + 9 HF + HBr
Bromitrifluoridi on myrkyllistä ja ärsyttää voimakkaasti, ihoa, silmiä ja hengitysteitä.[2]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bromitrifluoridia voidaan valmistaa bromin ja fluorin välisellä reaktiolla 20 °C:n lämpötilassa. Tuote puhdistetaan tislaamalla.[2][3][4]
- Br2 + 3 F2 → 2 BrF3
Bromitrifluoridia voidaan käyttää niin epäorgaanisten kuin orgaanisten fluoridien valmistamiseen. Se reagoi useiden halogeenialkaanien kanssa korvaten muut halogeeniatomit fluorilla. Sitä voidaan käyttää myös aromaattisten yhdisteiden bromaamiseen ja heterosyklisten yhdisteiden heteroatomien fluoraamiseen. Karbonyyliyhdisteiden kanssa se reagoi korvaten karbonyyliryhmän difluorimetaaniryhmällä.[2][3][4][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 158. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c d e David Yoffe, Ron, Frim, Shmuel D. Ukeles, Michael J. Dagani, Henry J. Barda, Theodore J. Benya & David C. Sanders: Bromine Compounds, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013. Viitattu 9.3.2016
- ↑ a b c R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 9.3.2016
- ↑ a b c Webb I. Bailey & Andrew J. Woytek: Halogen Fluorides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 9.3.2016
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 149. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 435–437. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.3.2016). (englanniksi)
- ↑ Shlomo Rozen & Revital Sasson: Bromine Trifluoride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2007. Teoksen verkkoversio Viitattu 9.3.2016