Mikael Lilius
Percy Henrik Mikael Lilius[1] (s. 3. joulukuuta 1949 Helsinki)[2] on suomalainen talouselämän vaikuttaja. Hän on nykyään yksi terveyspalveluja tarjoavan Mehiläisen luxemburgilaisen holdingyhtiön omistajista ja hallitusjäsen.[3] Hän toimi energiayhtiö Fortumin toimitusjohtajana ja oli yhtiön palveluksessa 2000-luvun. Lilius tuli tunnetuksi Fortumilta saamistaan optioista, jotka olivat useiden miljoonien eurojen arvoisia.
Ennen uraansa Fortumilla Lilius toimi Ruotsissa Wallenbergien suvun omistaman Incentive AB:n toimitusjohtajana vuodesta 1991 alkaen. Lilius saneerasi Asean ja Brown Boverin fuusion seurauksena syntyneen yhtiön selkeästi lääketeollisuuteen suuntautuneeksi konserniksi. Liliuksen aikana yhtiön markkina-arvo viisinkertaistui noin 50 miljardiin kruunuun. Incentive Ab omistaa mm. ruotsalaisen lääketehdas Gambron. Tätä ennen Lilius oli toimitusjohtajana ruotsalaisessa KF Industri yhtiössä sekä Huhtamäki-konserniin kuuluvassa Polarcup -ryhmässä.[4] 2000-luvulla Lilius oli mukana myös luxemburgilaisessa sijoitusyhtiö White Investissä.[3]
Koulutukseltaan Lilius on diplomiekonomi, joksi hän opiskeli Svenska handelshögskolanissa. Hänen vanhempansa olivat Britt-Inger Kullberg ja Patrik Lilius[5]. Hän on naimisissa, ja hänellä on kolme lasta.
Lilius on ollut useana vuonna Suomen parhaimmin palkattuja yritysjohtajia. Vuonna 2005 hänellä oli eniten verotettavia ansiotuloja Suomessa, 4,4 miljoonaa euroa.[6] Fortumin menestyksen ja optio-ohjelman johdosta hänen ansiotulonsa vuonna 2006 olivat 11,3 miljoonaa euroa.[7] Mikael Liliuksen verotettava varallisuus oli 5,3 miljoonaa euroa 2005.[8]
Vuonna 2008 Lilius hankki yhdessä Berndt Brunowin kanssa Nautorin Swan 66 -purjeveneen, joka oli venevalmistajan uusin lippulaivamalli.[9]
Lilius järjesti 2. huhtikuuta 2009 tiedotustilaisuuden, jossa hän yllättäen ilmoitti jäävänsä eläkkeelle vuoden lopussa henkilökohtaisiin syihin vedoten. Liliuksen saamia optioita oli arvosteltu ankarasti julkisuudessa. Liliuksen mukaan myös hänen perheensä joutui uhkailun kohteeksi.[10]
Fortumin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lilius toimi Metson hallituksen puheenjohtajana vuosina 2013–2020.[11]
Lilius toimi Metso Outotecin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2020–2021.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen 100 suurituloisinta 2008 Ilta-Sanomat. 2.11.2009. Arkistoitu 3.11.2009. Viitattu 2.11.2009.
- ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
- ↑ a b HS selvitti: Suomalaisjohtajat keräävät palkkioita veroparatiiseista, Helsingin Sanomat], viitattu 19.1.2014
- ↑ Lilius ja sen veli Talouselämä. 19.12.1997. Viitattu 23.7.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 527 (Runeberg.org). Viitattu 16.4.2023.
- ↑ Yritysjohtajien optiotulot kääntyneet jälleen nousuun. Helsingin Sanomat, 2.11.2006. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 14.11.2006.
- ↑ Fortumin johtajat valloittavat tänään tulolistojen kärkipaikat. Helsingin Sanomat, 1.11.2007. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 1.11.2007.
- ↑ Arola, Heikki: Ruotsin kautta optiojulkisuuteen Helsingin Sanomat. Viitattu 29.12.2007.
- ↑ http://www.taloussanomat.fi/kulutustavarat/2008/06/06/liliuksen-luksusvene-matkaa-valimerelle/200815391/12
- ↑ Pietiläinen, Tuomo: Lilius katkerana: Perhettänikin uhattiin Helsingin Sanomat. 2.4.2009. Viitattu 3.4.2009.
- ↑ Metson hallituksen ruoriin Lilius, Viinanen Valmetiin is.fi. 15.8.2013. Taloussanomat. Viitattu 12.3.2021.
- ↑ Laitila, Mikko: Mikael Lilius jää pois Metso Outotecin hallituksesta, Kari Stadighista puheenjohtaja Kauppalehti. 22.1.2021. Viitattu 4.3.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Talouselämä 3.11.2006 - Käytä optiota oikein (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helsingin Sanomien hakukone tuloista ja varallisuudesta Mikael Lilius 2001–2006
- Liliuksen haastattelu Iltalehden sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yle Elävä arkisto: Mikael Lilius ohjasi Fortumin menestykseen ja erosi yhtiöstä palkkiokohun saattelemana
|
