Zuniceratops

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zuniceratops
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Linnunlantioiset Ornithischia
Alalahko: Marginocephalia
Osalahko: Ceratopsia
Yläheimo: Ceratopsoidea
Suku: Zuniceratops
Wolfe & Kirkland, 1998
Laji: christopheri
Kaksiosainen nimi

Zuniceratops christopheri
Wolfe & Kirkland, 1998

Katso myös

  Zuniceratops Wikispeciesissä
  Zuniceratops Commonsissa

Zuniceratops (nimen merkitys: ”zuni-intiaanien sarvellinen naama”[1]) on sukupuuttoon kuollut sarvinaamoihin kuuluva kasvinsyöjädinosaurusten suku. Se eli noin 93–89 miljoonaa vuotta sitten myöhäisliitukaudella Turonia-vaiheella.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys

Zuniceratops-suvun dinosaurukset olivat noin 3,5 metriä pitkiä, metrin korkuisia ja painoivat noin 200–250 kilogrammaa.[3][2] Eläin muistutti Protoceratopsia ja Montanoceratopsia, mutta oli niitä kevytrakenteisempi. Dinosauruksella oli pitkälle kehittynyt kauluri, jossa oli suuret aukot. Zuniceratops on vanhin tunnettu sarvinaamasuku, jolla oli pari sarvia silmien yläpuolella, mutta kuonosarvea sillä ei kuitenkaan ollut. Tämä viittaa siihen, että sarvinaamojen kulmasarvet kehittyivät Pohjois-Amerikassa, eivätkä Aasiassa. Eräs Zuniceratopsin erikoinen piirre on se, että poikasten hampaissa oli yksinkertaiset juuret, jotka vasta eläimen vanhetessa kehittyivät sarvinaamoille tyypillisiksi kaksinkertaisiksi juuriksi.[1]

Fossiilit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zuniceratopsin luuranko

Zuniceratopsin löysi ensimmäisenä Douglas Wolfe Zunin vesistöstä New Mexicossa, Yhdysvalloissa vuonna 1996.[3] Hän löysi dinosauruksen yhdessä poikansa Christopherin kanssa Moreno-kukkulan muodostuman kallioista.[3] Suvun nimesivät Wolfe ja Jim Kirkland vuonna 1998 ja se sai nimekseen Zuniceratops, joka tarkoittaa suomeksi kirjaimellisesti ”zuni-intiaanien sarvellista naamaa”.[1][4] Laji on samalla yksi vanhimmista sarvinaamoihin kuuluvista lajeista Pohjois-Amerikassa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 362. London: Hermes House, 2016. ISBN 978-1-84681-209-5. (englanniksi)
  2. a b Zuniceratops Fact Sheet Enchanted Learning. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
  3. a b c Naish, Darren: Kiehtovimmat dinosauruslöydöt, s. 154-155. Suomentanut Gröndahl, Juho & Murros, Emma. Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2010. ISBN 978-952-240-057-4.
  4. a b Brian Switek: New Mexico’s Peculiar Two-Horned Dinosaur Smithsonian.com. 18.10.2011. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)