Zoja Voskresenskaja
Zoja Voskresenskaja (1907–1992), sukunimi myös Rybkina ja Jartseva, oli 1930-1940-luvulla toiminut neuvostoliittolainen vakooja, myöhemmin lastenkirjailija. Poliittisen uransa päätyttyä Nikita Hruštševin noustua Neuvostoliiton johtoon hän päätyi Siperiaan Vorkutaan vankileirin apulaisjohtajaksi.[1]
Voskrensenskaja kirjoitti kahdet muistelmat, Pod psevdonimom Irina ('Salanimellä Irina'), josta on olemassa Esa Adrianin julkaisematon suomennos, ja Teper ja mogu skazat pravdu ('Totuuden voi jo kertoa').[1]
Martti Backman kirjoitti Helsingin Sanomiin Voskresenskajasta artikkelin, johon Erkki Tuomioja kirjoitti vastineen, jossa hän syytti Backmania huolimattomuudesta ja kritiikittömyydestä lähteiden käytöstä. Tuomioja kiistää Backmanin väitteen, että Hella Wuolijoki olisi tavannut Voskresenskajan ollessaan 1940 Väinö Tannerin lähettämänä rauhantunnustelijana Tukholmassa.[2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Veikko Huuska: Talvisodan todellinen takapiru – Zoja Rybkina Agricola-verkko.
- 28.9.2008.
- ↑ Martti Backman: Vakooja-Zoja 19.12.2023. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.12.2023.
- ↑ Erkki Tuomioja: Erkki Tuomioja: Neuvostoagenttia koskeneesta kirjoituksesta unohtui lähdekritiikki 27.12.2023. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.12.2023.
- ↑ Martti Backman: Juttua tehdessäni lähteet ja kritiikki olivat käytössä 29.12.2023. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.12.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zoja Voskresenskaja Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
