Zeniittikaukoputki

Zeniittikaukoputki.

Zeniittikaukoputki on tähtikaukoputki, joka on pystytetty kiinteästi niin, että se osoittaa aina suoraan ylöspäin, kohti zeniittiä.

Zeniittikaukoputken etu on se, että kiinteän pystytyksen vuoksi sen kuvakenttä on hyvin vakaa. Toisaalta sillä voi tarkkailla vain hyvin kapeaa osaa taivasta, rengasta jonka kaukoputken kuvakenttä piirtää taivaanpallolle tähtitaivaan liikkuessa Maan pyörimisliikkeen vuoksi. Zeniittikaukoputken tarkoitus onkin tehdä tarkkoja havaintoja zeniitin ympärillä näkyvien tähtien paikoista. Zeniittikaukoputket ovat usein liikuteltavia.

Ensimmäisen zeniittikaukoputken rakensi vuonna 1669 Robert Hooke, joka yritti mitata $\gamma$ Draconis -tähden etäisyyttä parallaksin avulla. Hän käytti havainnoissaan zeniittikaukoputkea, joka oli rakennettu hänen taloonsa Lontoossa. Objektiivi oli talon katon läpi kulkevassa putkessa ja okulaaripää kaksi kerrosta alempana lattianrajassa. Hooke ei kuitenkaan ehtinyt tehdä kuin neljä havaintoa, ja hänen tuloksiaan ei uskottu kun hän väitti havainneensa pienen parallaksiliikkeen. Robert Hooken ja Christopher Wrenin suunnittelema Lontoon suuren tulipalon muistomerkki on rakennettu toimimaan myös zeniittikaukoputkena.

Lähteet

• Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin. Toisen, uudistetun laitoksen 5. painos. Helsinki: Ursa, 2014. ISBN 978-952-5329-26-1.

Aiheesta muualla

• Lontoon suurpalon monumentti: http://en.wikipedia.org/wiki/Monument_to_the_Great_Fire_of_London