Zaretšensk

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Zaretšensk
Зареченск
Jovajoki Zaretšenskissa.
Jovajoki Zaretšenskissa.

Zaretšensk

Koordinaatit: 66°40′0″N, 31°22′59″E

Valtio Venäjä
Alue Murmanskin alue
Piiri Kantalahden piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 3 708,68 km²
Väkiluku (2009) 975











Zaretšensk (ven. Заре́ченск) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Murmanskin alueen Kantalahden piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Koutajärven tekoaltaaseen laskevan Jovajoen rannalla 120 kilometriä Kantalahdesta lounaaseen.[1] Taajamassa on 770 ja kunnassa 975 asukasta (vuonna 2009)[2].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaretšenskin kunnan pinta-ala on 3 708,68 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Kantalahden piirin Alakurtin, pohjoisessa Kantalahden ja idässä Zelenoborskin kuntiin sekä etelässä Karjalan tasavaltaan. Pinta-alasta 97,2 % on metsää.[3]

Seudulla virtaa Jovan ja Koutajärven eli Knäsöin tekojärvet muodostava Koutajoki. Jovajoki on yksi Koutajoen koskisista jolmista.[4] Kunnan alueella sijaitsee Kutsajoen rauhoitusalue ja Njamozeron sembramäntyjen luonnonmuistomerkki[5].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Koutajärvenpään kylä ja Njamozeron rautatieasema[1]. Asukasmäärä on vähentynyt voimakkaasti 2000-luvulla[6]. Koutajärvenpäässä, Njamozerossa sekä entisissä Moššolan, Severnyin, Kitšanyn, Notozerskin ja Tolvandin aseman asutuskeskuksissa on kesäasutusta[7]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 81 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 3 % valkovenäläisiä[8].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajama on saanut alkunsa vuosina 1957–1963 rakennetun Jovan vesivoimalaitoksen työläisasutuksesta[1]. Neuvostoaikana Zaretšenskilla oli kaupunkimaisen taajaman status[9].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan pohjoisosan kautta kulkee Muurmannin radalta Rutšji Karelskijessa Alakurttiin haarautuva rautatie. Sen varrella sijaitsevalla Njamozeron asemalla ei nykyään ole henkilö- tai tavaraliikennettä. Zaretšenskista on yhteys Kantalahdesta Alakurtin kautta Sallan rajanylityspaikalle johtavalle maantielle. Taajamasta on linja-autoreitti Kantalahteen.[10]

Ainoa teollisuuslaitos on nykyään TGK-1-sähköntuotantoyhtiölle kuuluva, laitteistoltaan osittain vanhentunut Jovan vesivoimalaitos. Puunhankintaa harjoittanut metsäteollisuuspiiri on lopettanut toimintansa. Muita yrityksiä ovat tielaitos, Koutajärvenpään metsänhoitoalue ja ajoittain käytössä oleva sahalaitos.[11] Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja kolme kauppaa[12].

Kaupunkikuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zaretšenskin taajama koostuu yksi- ja kaksikerroksisista huonokuntoisista asuintaloista. Palvelut sijaitsevat etupäässä taajaman keskustassa ja tuotantolaitokset Jovajoen rannalla.[13]

Tuntsajoen kosket houkuttelevat seudulle matkailijoita[14]. Kolmen kilometrin päässä Zaretšenskista sijaitsee lomakeskus Iova,[15] joka on alueen laadukkaimpia[16]. Myös voimalaitoksella on oma hotellinsa.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Razrabotka, s. 9.
  2. Shema territorialnogo planirovanija Kandalakškogo raiona Murmanskoi oblasti: Pojasnitelnaja zapiska. Tom II: Obosnovanije shemy territorialnogo planirovanija, s. 80 2009. OAO NIIPGradostroitelstva. Viitattu 25.2.2013. (venäjäksi)
  3. Razrabotka, s. 18–19.
  4. Razrabotka, s. 14–15.
  5. Razrabotka, s. 46.
  6. Razrabotka, s. 23.
  7. Razrabotka, s. 71.
  8. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) Viitattu 26.2.2014. (venäjäksi)
  9. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 9, s. 368. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.
  10. Razrabotka, s. 29–31.
  11. Razrabotka, s. 22.
  12. Razrabotka, s. 27–28.
  13. Razrabotka, s. 20–21.
  14. Razrabotka, s. 69.
  15. a b Razrabotka, s. 28.
  16. Konttinen, Jussi: Etelä-Kuola – lähelle kauas: Matkaopas Murmanskin alueen eteläosaan, s. 57 2008. Viitattu 26.2.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]