Iijavan tekojärvi
| Iijavan tekojärvi Иовское водохранилище Iovskoje vodohranilištše |
|
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Venäjä |
| Federaatiosubjektit | Karjalan tasavalta, Murmanskin alue |
| Piirit | Louhen piiri, Kantalahden piiri |
| Paikkakunta | Kiestinki, Zaretšensk |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Koutajoen vesistö |
| Valuma-alue | Koutajoki |
| Järveen tulevat joet | Kumajoki, Tuntsajoki |
| Laskujoki | Iijavanjoki (Iova) |
| Mittaustietoja | |
| Pituus | 58 km |
| Leveys | 10 km |
| Pinta-ala | 294 km² |
| Tilavuus | 2,06 km³ |
| Keskisyvyys | 7 m |
| Valuma-alue | 20 871 km² |
 Iijavan tekojärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Iijavan tekojärvi (ven. Ио́вское водохрани́лище, Iovskoje vodohranilištše) on Iijavan vesivoimalaitoksen padon muodostama tekojärvi Koutajoen vesistössä Venäjällä. Se sijaitsee Karjalan tasavallan Louhen piirin Kiestingin kunnassa ja pohjoisosaltaan Murmanskin alueen Kantalahden piirin Zaretšenskin kunnassa.
Tekojärvi on syntynyt vuosina 1960–1961 Iijavan voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä. Sen vesialueen pinta-ala on 294 neliökilometriä, tilavuus 2,06 kuutiokilometriä, keskisyvyys seitsemän metriä[1] ja valuma-alueen laajuus 20 871 neliökilometriä[2]. Vedenpinnan korkeus vaihtelee kaksi metriä[3].
Iijavan tekojärvi on yksi Koutajoen vesivoimalaitosten kolmesta säännöstelyaltaasta. Se ulottuu etelässä Tuoppajärven, Pääjärven ja Kuntijärven muodostaman Kuman tekojärven laskujoen[2] Kuman suuhun saakka[1]. Iijavan alapuolella sijaitsee Koutajärven (Knäsöin) tekojärvi[2].
Iijavan tekojärvi käsittää muun muassa Soukelojärven (ven. Sokolozero), Ruvajärven (Ruvozero), Susijärven (Sušozero) ja Tuntsajärven (Tumtšaozero). Sen suurin tulojoki on Kuman ohella Tuntsajoki.[3] Tekojärveen on ohjattu myös aikaisemmin Koutajärveen laskeneet Tolvantijärvi ja Tavantijärvi (Tovand)[2].
Ennen voimalaitoksen rakentamista Soukelojärven ja Ruvajärven välillä oli Ruvankoski ja Ruvajärven ja Susijärven välillä Koudankoski. Susijärvi laski Tutijärven (ven. Tutozero) kautta Koutajärveen. Tutijärven yläpuolella olivat muun muassa Kallikorvan, Iijavan, Kuivapatunan, Häränsilmän ja Patunan kosket ja alapuolella Lehmikorva, Skorotuuma ja Niskakorva.[4]
Alueella sijainneet kylät kuten Soukelo, Ruva ja Tumtša tuhoutuivat sodassa ja jäivät myöhemmin tekojärven alle. Nykyään asutusta on vain Zaretšenskissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Iovskoje vodohranilištše Kolski Sever. Viitattu 15.6.2022.
- ↑ a b c d Razrabotka generalnogo plana, pravil zemlepolzovanija i zastroiki munitsipalnogo obrazovanija selskoje poselenije Zaretšensk Kandalakšskogo raiona Murmanskoi oblasti. Generalnyi plan. Tom II: Obosnovanije projekta generalnogo plana 2009. NIIPGradostroitelstva. Viitattu 15.6.2022.
- ↑ a b Informatsionnaja sistema Ozjora Rossii Institut ozerovedenija RAN. Viitattu 14.6.2022.
- ↑ Tietosanakirja, neljäs osa, s. 1457. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1912. Teoksen verkkoversio.