Yusuf Akçura

Yusuf Akçura
Henkilötiedot
Syntynyt	2. joulukuuta 1876 Simbirsk, Venäjän keisarikunta
Kuollut	11. maaliskuuta 1935 (58 vuotta) Istanbul, Turkki
Ammatti	kirjailija, poliitikko
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Yusuf Akçura (tat. Йосыф Хәсән улы Акчурин, Yosıf Xäsän ulı Aqçurin, ven. Юсуф Хасанович Акчурин, Jusuf Hasanovitš Aktšurin; 2. joulukuuta 1876 Simbirsk, Venäjän keisarikunta – 11. maaliskuuta 1935 Istanbul, Turkki) oli tataaritaustainen venäläis-turkkilainen poliitikko, kirjailija, historioitsija, julkaisija. Akçura oli merkittävä panturkkilaisuuden puolestapuhuja, joka uransa aikana keskittyi etnisen turkkilaisen nationalismin ja islamin väliseen suhteeseen.

Elämä

Yusuf Akçura (Aktšurin) syntyi volgantataari-perheeseen Venäjällä Simbirskissä. Kun Akçuran isä Hasan kuoli, Akçura lähti seitsemänvuotiaana äitinsä kanssa Osmanien valtakuntaan. Hän kävi peruskoulun Istanbulissa ja aloitti sen jälkeen opiskelun sotilaakatemiassa. Kesälomansa Akçura vietti Kazanissa. Vuonna 1897, Akçura joutui karkotetuksi Tripoliin oltuaan mukana laittomassa vallankumouksellisessa poliittisessa liikkeessä nimeltään CUP (Committee of Union and Progress). Kolme vuotta myöhemmin hänen tuttavansa auttoivat häntä pakenemaan Pariisiin, jossa hän alkoi opiskella yhteiskuntatieteitä ja historiaa. Niinä aikoina hänestä tuli vahva turkkilaisen nationalismin ja panturkkilaisuuden puolestapuhuja. Hän tapasi Pariisissa muita samanhenkisiä pakolaisia ja alkoi julkaista aiheeseen liittyviä artikkeleita omassa lehdessään. Hänen pro gradu -tutkielmansa aiheena oli oman kansan merkitys ja se, että kansan säilymisen ainoa keino on nationalismi.

Suoritettuaan tutkintonsa vuonna 1904 Akçura matkusti Kazaniin. Siellä hän kirjoitti tunnetuimman artikkelinsa "Üç Tarz-I Siyaset". Hän nosti siinä esiin kolme kysymystä: 1. Onko mahdollista perustaa osmanilainen valtio, joka perustuu vapauteen ja tasa-arvoon? 2. Onko mahdollista perustaa islamilainen valtio? 3. Missä olosuhteissa voisi turkkilainen nationalismi nousta ja muodostua poliittiseksi voimaksi? Mietittyään kysymyksiä hän päätyi siihen, että etnisyyteen perustuva nationalismi olisi järkevin vaihtoehto. Akçuran mielestä islam ja turkkilainen nationalismi olivat identiteetin kaksi eri osaa. Hän kuvaili itse olevansa "osmanilais-turkkilainen muslimi".

Akçura valittiin Kazanissa ensimmäiseen muslimikongressiin, joka pidettiin Nižni Novgorodissa. Hän toimi vuosina 1906–1907 myös Venäjän parlamentissa. Hän kirjoitti duman sulkemisen jälkeen vihkosen, jossa hän arvosteli Venäjän poliittista tilannetta. Hän joutui vihkosen takia lähtemään maasta.

Akçura palasi Istanbuliin Nuorturkkilaisten vallankumouksen aikoihin vuonna 1908. Hän perusti nationalistisen Türk Ocağı -kansalaisjärjestön ja oli vahva vaikuttaja sen piieissä. Akçura oli mukana perustamassa Türk yurdu -nimistä sanomalehteä ja toimi myös sen johtajana. Hänen tavoitteensa lehdessä oli edustaa turkkilaisten kansojen kulttuurista yhtenäisyyttä. Akçura oli myös Ziya Gökalpin ja Halide Edibin kanssa Halka Doğru -liikkeen perustajia.

Turkin tasavallan itsenäistymisen jälkeen Yusuf Akçurasta tuli Turkin parlamentin jäsen. 1930-luvulla hänestä tuli Istanbulin yliopiston historian professori. Vuonna 1932 Akçura nimitettin TTK:n (Türk Tarih Kurumu) presidentiksi.

Vaikka Yusuf Akçura oli turkkilaisen nationalismin alkuvaiheiden keskeisimpiä hahmoja, hän ei kuitenkaan ole saanut maassa samaa arvostusta kuin esimerkiksi Ziya Gökalp. Syynä on lähinnä se, että Akçura edusti panturkkilaisuutta, joka oli tasavallan syrjäyttämä ja äärioikeiston omaksuma poliittinen aate. Keskittyessään islamin ja etnisen nationalismin väliseen suhteeseen hänestä tuli muista erottuva ajattelija.

Yusuf Akçura on haudattu Istanbuliin Edirnekapın Marttyyrien hautausmaalle.

Teokset

• Ulûm ve Tarih (Science and History, 1906)
• Üç Haziran Vak'a-i Müessifesi (The Third of June Event, Orenburg, 1907)
• Şura-yı Ümmet'te Çıkan Makalelerim (My Articles Published in Şura-yı Ümmet Newspaper, 1910)
• Üç Tarz-ı Siyaset (Three Style of Politics, 1912, 1976)
• Mevkufiyet Hatıraları (Memoirs of Imprisonment, 1914)
• Rusya'daki Türk-Tatar Müslümanlarının Şimdiki Vaziyeti ve Emelleri (The Current Situation and Aims of the Turkish-Tatar Muslims in Russia, 1914)
• Şark Meselesine Ait Notlar (Notes About the Eastern Problem, 1920)
• Muasır Avrupa'da Siyasî ve İçtimaî Fikirler ve Fikir Cereyanları (Political and Social Thought and Thought Movements in Modern Europe, 1923)
• Siyaset ve İktisat (Politics and Economics, 1924)
• Türk Yıllığı (Turkish Almanac, 1928)
• Osmanlı İmparatorluğu'nun Dağılma Devri (The Collapse of the Ottoman Empire, 1940)
• Tâ Kendim Yahut Defter-i Âmâlim* (Me Myself or My Notebook of Intentions, 1944)
• Tarih-i Siyasî Dersleri (History of Political Lectures, 6 volumes)
• Türk Cermen ve İslav Halkları Arasındaki Tarihî Münasebetler, Osmanlı Saltanatı Müessesâtının Tarihine Dair Bir Tecrübe,  Türkçülüğün Tarihi (Historical Relations Between the Turks, Germens and Slavs, an Experience of the Organization of the Ottoman Sultan Rule, History of Turkism – in Ottoman script, published in the pages 287 to 455 in the work entitled the Turkish Almanac; as an independent publication in modern Turkish; Turkism, simplified by Ahmet Özdemir, 1993; by Sadık Perinçek,1998)
• Türk Tarihi (Turkish History, 12 volumes, simplified by Ahmet Özdemir, 1995)
• Yeni Türk Devletinin Öncüleri (Pioneers of the New Turkish State, 2nd edition, 2003)