Yrjö Tuhkunen
Yrjö Väinö Antero Tuhkunen (19. kesäkuuta 1897 Helsinki – 13. kesäkuuta 1958 Helsinki)[1] oli suomalainen pääsarjatason jääpalloilija 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa. Ammatiltaan hän oli voimistelunopettaja, mutta oli vuosia Sanoma Oy:n palveluksessa urheilutoimittajana Helsingin Sanomissa ja Iltasanomissa.[2]
Ura jääpalloilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yrjö "Tuhku" Tuhkunen liittyi Helsingin Normaalilyseon oppilaana Helsingin Jalkapalloklubiin (HJK). Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän opiskeli Helsingin yliopistossa voimistelunopettajaksi.[3] Vuonna 1920 hän suoritti asepalveluksen Viipurissa ja pelasi sen kauden Viipurin Susissa - silloin vielä VBJS voittaen ensimmäisen jääpallon Suomen mestaruutensa keväällä 1920. Pelipaikka Tuhkusella oli keskikenttä ja tukimies. Seuraavaksi kaudeksi hän palasi Helsinkiin HJK:n riveihin ja oli voittamassa toista Suomen mestaruutta; nyt HJK riveissä. "Tuhku" sai jatkoa mestaruuksilleen HJK:ssa jatkoa vuosina 1923, 1924 ja 1928 eli kaikkiaan viisi mestaruutta.[4]
Ura erotuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lopetettuaan aktiivisen pelaajauransa kauden 1929 jälkeen Yrjö Tuhkusesta tuli aktiivi erotuomaritoiminnan jäsen; ensin tuomarina ja sitten erotuomarien kouluttajana. Tuomariurallaan hän tuomitsi yhdeksän jalkapallomaaottelua ja kaksi jääpallomaaottelua. Hän toimi lisäksi Palloliiton erotuomarivaliokunnan jäsenenä 1923-1933 ja 1945-1950 sekä erotuomarikouluttajana ympäri Suomea pidetyissä tilaisuuksissa.[2]
Ura toimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhkunen toimi aina vuoteen 1940 asti Helsingin Sanomien urheilutoimituksen avustajana nimimerkillä "Poiku". Silloin hänestä tuli lehteen vakinainen urheilutoimittaja. Sotien jälkeen hän toimi myös Ilta-Sanomissa urheilutoimittajana ja teki erillisiä artikkeleita myös Suomen Urheilulehteen. Tuhkunen oli muös aktiivinen Urheilutoimittajain Liiton jäsen aivan sen alkuhetkistä lähtien. Toimittajauran lisäksi Tuhkunen toimi alkuperäisen koulutuksensa mukaisesti liikunnanopettajana Meilahden yhteiskoulussa.[2]
Palkitsemiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ansioistaan urheilun alalla Tuhkanen palkittiin Suomen Urheilun hopeisella ansiomitalilla ja hopeisella ansioristillä, Suomen Palloliiton kultaisella ansiomerkillä, Palloliton Helsingin piirin kultaisella ansiomerkillä ja HJK:n ansiomerkillä.[2]
Saavutukset urheilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jääpallo: [4]
- Viisi SM-kultaa 1920, 1921, 1923, 1924 ja 1928
- Kaksi SM-hopeaa 1923 ja 1925
- 2A-maaottelua ja niissä 5 maalia
Vesipallo: [3]
- Suomen mestaruus 1922 Helsingin Uimarien riveissä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 17.6.1958, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.4.2023.
- ↑ a b c d Yrjö Tuhkunen 60-vuotias. Helsingin Sanomat, 19.6.1957, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.4.2023.
- ↑ a b Yrjö Tuhkunen 50-vuotias. Helsingin Sanomat, 19.6.1947, s. 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.4.2023.
- ↑ a b Anttinen, Pekka: Sata vuotta helsinkiläistä jääpalloa, s. 45. Helsinki: Botnia-69 ry, 2007. ISBN 978-952-92-2805-8.