York Bowen
York Bowen (22. helmikuuta 1884 Lontoo – 23. marraskuuta 1961 Lontoo) oli brittiläinen säveltäjä ja pianisti.[1]
Bowen syntyi vanhempiensa kolmesta pojasta nuorimpana. Hänen äitinsä opetti hänelle pianonsoittoa sekä harmoniaa, ja hän pääsi sitten aloittamaan opinnot Blackheathin konservatorioon. Vuonna 1898 hän pääsi stipendillä Royal Academy of Musiciin, jossa hänelle opetti pianonsoittoa Tobias Matthay ja sävellystä Frederick Corder. Vuonna 1909 Bowen sai itse nimityksen Royal Academy of Musicin professoriksi, jona toimi seuraavien viidenkymmenen vuoden ajan. Hän esiintyi säännöllisesti sekä soolopianistina että duoissa Lionel Tertisin ja Harry Isaacsin kanssa. Hän oli aktiivinen musiikkielämässä kunnes kuoli äkillisesti 77-vuotiaana.[1]
Bowenin sävellystuotantoon kuuluu yli 160 teosta, joihin on merkitty opusnumero, ja lukuisia ilman sitä. Hänen suurimuotoisiin teoksiinsa kuuluu neljä sinfoniaa ja neljä konserttoa pianolle. Hän sävelsi konsertot myös viululle (kantaesittäjä: Marjorie Hayward), alttoviululle (kantaesittäjä: Lionel Tertis) ja käyrätorvelle (kantaesittäjä: Dennis Brain). Lisäksi Bowen sävelsi orkesterille esimerkiksi sävelrunon The Lament of Tasso, jonka kantaesityksen johti Henry Wood elokuussa 1903. Bowen sävelsi myös lukuisia kamarimusiikkiteoksia. Pianomusiikin osuus hänen tuotannossaan oli poikkeuksellisen merkittävä 1900-luvun brittisäveltäjien joukossa. Pianotuotantoon kuuluu esimerkiksi kuusi sonaattia vuosilta 1900–1961.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c York Bowen Naxos
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
