Yleislauseke
Yleislauseke (saks. Generalklausel) on oikeussäännös, jonka sisältö on niin väljästi kirjoitettu, että tuomioistuin voi käyttää harkintavaltaansa säännöstä soveltaessaan. Yleislausekkeita käytetään esimerkiksi varallisuusoikeudellisissa säädöksissä, jotta tuomioistuimella on mahdollisuus syrjäyttää ja sovitella kohtuuttomia sopimusehtoja vakuutussopimuksissa, velkakirjoissa, vuokrasopimuksissa ja muissa vastaavissa oikeustoimissa. Tuomioistuimen päätettäväksi jää, milloin sopimusehto on niin kohtuuton, että se tulee syrjäyttää. Harkinta ei saa perustua mielivaltaan, vaan siinä on pyrittävä noudattamaan lainsäätäjän tarkoitusta.[1][2]
Sovittelusäännös sisältyy esimerkiksi oikeustoimilain 36 pykälään[3] ja osakeyhtiölakiin (1:7), jossa vaaditaan, että osakkaita on kohdeltava yhdenvertaisesti.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1965
- ↑ Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1966
- ↑ Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, 228/1929 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Osakeyhtiölaki, 624/2006 (Arkistoitu – Internet Archive)