Yleisilmailu
Yleisilmailu (engl. General Aviation, GA) kattaa käsitteenä kaikki muut ilmailun toiminnot paitsi kaupallisen ilmakuljetuksen (engl. Commercial Air Transport, CAT) eli liikenneilmailun, valtion ilmailun (engl. State Aviation) ja lentotyön (engl. Aerial Work Operation).[1] [2]
Siviili-ilmailu voidaan jakaa myös kaupalliseen ilmakuljetukseen, ei-kaupalliseen lentotoimintaan ja kaupalliseen erityislentotoimintaan (engl. Specialised operation, SPO) eli kaupalliseen lentotyöhön (engl. Aerial Work, AW). [3] [4] [5]
Kaupallista yleisilmailutoimintaa on seuraavilla aloilla lähde?:
- lentokoulutus
- valvonta- ja pelastustoiminta (SAR, search and rescue) mukaan lukien metsäpalonsammutus
- maa- ja metsätalouskäyttö (lannoitus, myrkytys)
- lentotaksi (ilmataksi)
- pienempien ryhmien charter-matkustajapalvelu
- yritysilmailu
- ambulanssilennot
Arvioidaan, että maailmassa on 320 000 yleisilmailulentokoneita, joilla lennetään yli 35 miljoonaa lentotuntia vuodessa (hieman yli sata tuntia konetta kohden vuodessa).lähde? Yhdysvalloissa on 600 000 yleisilmailulentäjää ja Ranskassa on 50 000.lähde? Näistä vain osa on aktiivisia lentäjiä. Monissa lentokerhoissa tyypillinen lentäväkin jäsen lentää vain muutamia tunteja vuodessa. Vuonna 2004 Suomen ilma-alusrekisterissä oli 510 yleisilmailun lentokonetta, joilla lennettiin yli 70 000 tuntia (alle 150 tuntia konetta kohden vuodessa).lähde? Vuonna 2005 niille tapahtui neljä suurempaa onnettomuutta.
Suomessa yleisilmailijoiden etua valvoo on Suomen Ilmailuliitto ry (SIL) ja Suomen Moottorilentäjien liitto AOPA Finland.
Kevytilmailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevytilmailu sai alkunsa 1960-luvulla liitimistä ja painopisteohjatuista moottoriliitimistä. Niistä kehittyi 1980-luvun loppua kohden ultrakevyt lentokone, joka oli harrastajien vastaus yleisilmailun kustannusten nousulle.
Vuonna 2014 Suomessa oli rekisteröitynä 318 ultrakevyttä lentokonetta.[6] Ultrakevyiden lentäminen on saavuttanut purjelennon suosion. Vuoteen 2014 mennessä lupakirjoja on Suomessa myönnetty noin 1 400. Ultrakevyen koneen paino on alle 450 kilogrammaa. Sen lentämiseen oikeuttavaan lupakirjaan vaaditaan vähintään 48 tuntia teoriaopiskelua ja 25 lentotuntia. 2010-luvulla ultrakevyiden lentokoneiden onnettomuudet ovat lisääntyneet. Monet onnettomuuksista ovat johtuneet ohjaajan tekemästä virhearvioinnista.[7]
Experimental-lentokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmailu syntyi 1900-luvun alussa kokeellisten lentokoneiden, toisin sanoen Experimental-lentokoneiden, rakentamisena. Kuitenkin harrasterakenteisten Experimental-lentokoneiden lentäminen oli muun muassa Yhdysvalloissa kiellettyä pitkään toisen maailmansodan jälkeen, aina 1970-luvun alkuun asti. Tämän jälkeen harrastus on kasvattanut suosiotaan kautta maailman.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ ICAO: ICAO General aviation definition. Annex 6 to the convention on International Civil Aviation, 2010 - 07 -01. International Civil Aviation Organization. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ What is General Aviation iAOPA Europe. Viitattu 21.8.2018.
- ↑ Yleisilmailijalle Trafi. Viitattu 22.8.2018.
- ↑ Lentotoiminta Trafi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ Lentotoimintavaatimukset muuttuvat 25.8.2016 alkaen Trafi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ Ilma-alusluettelo Trafi. Viitattu 27.9.2014.
- ↑ Ultrakevyet lentokoneet turmissa yhä useammin 2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 29.3.2015. Viitattu 27.9.2014.