Yhteistoiminnallinen tiedontuotanto
Yhteistoiminnallinen tiedontuotanto tarkoittaa tietokäytäntöjä, joissa tiedon käyttäjät ja tuottajat rakentavat tietopohjaa yhdessä ja oppivat toisiltaan. Yhteinen piirre tällaisille käytännöille on, että osallistujat sitoutuvat jakamaan osaamistaan ja käymään rakentavaa keskustelua siitä, miten käsiteltävä ongelma tulisi määritellä, mitä tietoa tulisi kerätä ja keitä asiantuntijoita kuulla, ja miten tuloksia tulisi vetää yhteen ja tulkita.[1] Prosesseissa voidaan hyödyntää monentyyppistä tietoa, kuten tutkimustietoa ja paikallista, kokemukseen perustuvaa, esimerkiksi kansalaishavainnoinnilla hankittavaa tietoa. Tällaisia vuoropuheluun perustuvia tietokäytäntöjä ovat erilaiset kansalaispaneeli- ja politiikkadialogiprosessit, yhteistoiminnallinen oppiminen ja yhteinen faktojen etsintä.[2][3][4][5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turnhout, E., Stuiver, M., Klostermann, J., Harms, B., Leeuwis, C. 2013. New roles of science in society: Different repertoires of knowledge brokering. Science and Public Policy 40: 354-‐365.
- ↑ Mol, A., Lauber, V. & Liefferink, D. 2000. The Voluntary Approach to Environmental Policy. Joint Environmental Policy-‐making in Europe. Oxford: Oxford University Press.
- ↑ Torgerson, D. 2003. Democracy through policy discourse. In Hajer, M. A. & Wagenaar, H. (eds.) Deliberative Policy Analysis. Understanding Governance in the Network Society. Cambridge University Press. 113-‐138.
- ↑ Ehrmann, J. & Stinson, B. 1999. Joint fact finding and the use of technical experts. In: The Consensus Building Handbook. (eds.) Susskind, L., McKearnan, S. & Thomas-‐Larmer, J. pp. 375-‐398. Sage Publications.
- ↑ Daniels, S. & Walker, G. 2001. Working through environmental conflict: The collaborative learning approach. Westport, CT: Praeger.